Aikoinaan nousi melkoinen meteli siitä, kun paljastui, että presidentti Urho Kekkonen oli kahdenkeskisissä keskusteluissaan Neuvostoliiton johdon kanssa yrittänyt vaihtaa Karjalan Lappiin. Jo silloin nostettiin esiin kysymys, voiko tasavallan presidentti keskustella ulkomaalaisten valtionpäämiesten kanssa ilman "valvovia korvia" eli hallituksen edustajia.
Kekkosen johtamassa Suomessa keskustelu kuoli ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Presidentti Tarja Halosen aikana sama aihe on noussut muutaman kerran esiin. Uutta pohjaa kysymyksen esiin nostamiselle antaa uusi perustuslaki, jonka mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.
EU:n huippukokouksissa Suomi on harjoittanut kahden lautasen politiikkaa. Useimmissa kokouksissa ovat olleet paikalla sekä pääministeri, joka vastaa EU-politiikasta, että tasavallan presidentti. Nyt britit uhkaavat laittaa suomalaisten tiukan paikan eteen.
He ovat ilmoittaneet, että tulevassa huippukokouksessa Suomellekin katetaan vain yksi lautanen. Kumpi siltä syö, pääministeri Matti Vanhanen vai presidentti Tarja Halonen, ratkeaa pian.
Halosen valtiovierailuilla ja protokolla-astetta hieman karummilla virallisilla vierailuilla on aina ollut mukana ainakin yksi valtioneuvoston jäsen. Viimeisimmille, Armeniaan, Georgiaan ja Azerbaidzhaniin suuntautuneille virallisille vierailuille Halonen otti mukaan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarisen. Ensi viikolla Sloveniaan tehtävälle valtiovierailulle mukaan lähtee kulttuuriministeri Tanja Karpela.
Pekkarinen kuuli "komennuksesta" pari viikkoa ennen matkaa. Pestyään hulppeassa omakotitalossaan ikkunat kirkkaiksi poikansa tulevia häitä varten Pekkarinen saapui lentokentälle hieman skeptisen empivänä: mitähän minä tällä matkalla oikein teen? Arvelu oli sikäli ymmärrettävää, että Suomen kauppavaihto noiden kolmen Etelä-Kaukasian maan kanssa on erittäin vaatimatonta.
Viime presidentinvaaleissa keskustan presidenttiehdokkaana olleen Esko Ahon hyvä kaveri kenties hätkähti, että joutuu Halosen laahukseksi. Näin ei käynyt. Tosin Pekkarinen liki viikon matkalla taputti muiden mukana Haloselle niin ahkerasti, että veisteli jo itsekin: Tämän kuultuaan Esko Aho saattaa epäillä, olinko minä tosissani hänen takanaan.
Presidentti Halonen antoi vierailulla Pekkariselle selkeän roolin. Hän huolehti miltei äidillisesti, että kauppa- ja teollisuusministeri tuli erikseen esitellyksi jokaisessa tapaamisessa. Kaikki talous- ja kauppasuhteita koskevat kysymykset Halonen ohjasi edelleen Pekkariselle. Hän muisti myös mainita joka paikassa, että kauppa-asiat eivät kuulu presidentille vaan hallitukselle. Tällä matkalla Pekkarinen oli seurueen parlamentaarinen kate.
Mitä pitemmälle itään matka eteni, Pekkarinen itsekin tuli sitä vakuuttuneemmaksi, että ministerillä riittää presidentin matkoilla muitakin töitä kuin heiluttaa lapiota puunistutuksessa.
Pekkarinen oli mukana kaikissa keskeisissä tapaamisissa. Lisäksi hänellä oli tukku omia tapaamisia eri maiden ministerien ja firmojen edustajien kanssa.
Värikkäitä tyyppejä olivat jotkut Pekkarisenkin neuvottelukumppanit. Esimerkiksi Georgiassa valtioministeri on oligarkki, josta omatkin totesivat, että hänen rinnallaan Margaret Thatcher vaikuttaa kommunistilta.
Pekkarisen kanssa keskustellessaan ministeri oli käyttänyt valtaosan ajasta omilla firmoillaan kehuskeluun. Tulevaa kaupan tehostamista ajatellen oli hyvä, että Pekkariselle oli myös muita ministeritapaamisia. Niinpä ajatus järjestää ensi keväänä liikemiesseminaari Georgiassa nytkähti askeleen lähemmäksi toteutumistaan.
Sellainen pidettiin matkan aikana Azerbaidzhanin pääkaupungissa Bakussa. Presidenttien avajaispuheiden jälkeen ohjat otti käsiinsä Pekkarinen. Hän markkinoi sujuvasti suomalaista osaamista ja tarjontaa. Mukana olleet kehuivat, että Pekkarinen osasi ilmaista asiansa hyvin ja selkeästi englanniksi.
Presidentin piipahtaminen liikemiesseminaarissa antaa tapahtumalle tietyn statuksen ja kaikupohjan. Sitäkin tärkeämpää on, että valtiot huolehtivat sopimukset sellaiseen asentoon, että esteet yritysten väliseltä kaupankäynniltä raivataan pois. Paljon enempää valtiot eivät voi tehdä.
Etukäteen näytti siltä, että Pekkarinen ei pääse nimeään Etelä-Kaukasiassa yhteenkään sopimukseen raapustamaan. Azerbaidzhanissa odotti iloinen yllätys. Kaksoisverotuksen estävä sopimus allekirjoitettiin. Se on osaltaan yksi positiivinen elementti sille, että taloussuhteisiin saadaan lisää kaivattua dynamiikkaa.
Kaupan vauhdittuminen on lopulta kiinni yrityksistä. Niille vero- ja investointisuojasopimukset ovat tärkeitä varsinkin poliittisesti riskialttiilla alueilla. Nyt nämä sopimukset ovat kunnossa Azerbaidzhanissa, joka öljynsä ansiosta on taloudellisessa nousuvauhdissa. Varsinkin vesihuoltotekniikkamme ja yllättäen myös puutalorakentaminen kiinnostavat nyt azereja.
Presidentti Tarja Halonen sai lämpimän vastaanoton ja pääsi puhumaan vapaista vaaleista ja konfliktien rauhanomaisen ratkaisun välttämättömyydestä. Mutta ei Maurinkaan tarvinnut vain katsella, kuinka presidentille annettiin miltei Pekkarisen mittaisia ruusuja. Hän piirsi puumerkkinsä sopimukseen ja se pysyy.