Helsinki Ala Bashir toimi parikymmentä vuotta Irakin johtajan Saddam Husseinin henkilökohtaisena lääkärinä. Diktaattorin lähipiirissä elämä oli etuoikeutettua mutta arvaamatonta: vahingossa lausuttu poikkipuolinen sana tai epäilyskin vehkeilystä saattoivat johtaa vankityrmään tai teloitusryhmän eteen.
Miten ihmeessä Bashir selvisi hengissä kaikki nuo vuodet?
- Perinteemme sanonnan mukaisesti yritin pitää tarpeeksi etäisyyttä tuleen -- yritin huolehtia pääasiassa työstäni ollessani tekemisissä heidän (Saddamin ja läheisten) kanssaan, Helsingissä tiistaina vieraillut Bashir sanoo.
Bashirin yhdessä norjalaisen toimittajan Lars Sigurd Sunnanån kanssa kirjoittama kirja Saddamin uskottu (Otava) ilmestyi viime viikolla suomeksi yhtä aikaa norjankielisen alkuteoksen kanssa.
Saddam piti taiteesta
Saddamin sukulaisia ja avustajia Bashir ei omien sanojensa mukaan kunnioittanut enempää kuin oli tarpeen.
- Itse asiassa he eivät pitäneet minusta. Saddam sen sijaan kunnioitti minua ja monessa yhteydessä tunsin, että hän suojeli minua, Bashir kertoo.
Saddam ei juurikaan arvostanut lääkäreitä. Bashirin pelastukseksi saattoi koitua se, että hän on lääkärintoimensa ohella kansainvälisesti tunnustettu kuvataiteilija. Jostain syystä Bashirin surrealismi upposi enimmäkseen monumentaalista esittävää taidetta suosineeseen presidenttiin.
- Rehellisesti sanottuna en tiedä, miksi hän piti taiteestani. Se kertoo pääasiassa inhimillisestä kärsimyksestä -- taiteeni ei tee ihmisiä onnelliseksi vaan saa ajattelemaan elämän todellisuutta, Bashir kuvailee.
Tästä huolimatta Bashir sanoo Saddamin pitäneen häntä irakilaisista taitelijoista parhaana.
- En myöskään koskaan valehdellut Saddamille, Bashir sanoo. Keskustelu vain loppui sen käännyttyä presidentille epämieluisaan suuntaan.
Veriset välienselvittelyt
Bashirin ja Sunnanån kirja on mainio kertaus Irakin lähihistoriaan. Monarkian synty ja toistuvat vallankaappaukset lipuvat silmien editse irakilaisen koululaisen ja opiskelijan näkeminä.
Sittemmin lääkäri Bashir on mukana muun muassa Irakin ja Iranin verisen sodan uhrien hoitamisessa. Välillä raa'at välienselvittelyt ja valtava kärsimyksen määrä tuntuvat lähes käsittämättömiltä.
- Olen kuvannut kirjassa ehkä noin 20 prosenttia näkemästäni, Bashir kuitenkin muistuttaa.
Bashir saatettiin kutsua hoitamaan maan johtoeliittiä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Läheskään aina kyse ei ollut sairauksista tai loukkaantumista.
Vuonna 1995 Bashir parsi kokoon Saddamin velipuolta ja lankoa Watban al-Tikritiä, jota Saddamin henkisesti sairas poika Udai oli ampunut kahden ryyppyseurueen välienselvittelyssä. Seuraavana vuonna Bashir kutsuttiin jälleen hätiin - tällä kertaa leikkauspöydällä oli vuorostaan Udai, joka oli saanut salamurhaa yrittäneiden luoteja kehoonsa ollessaan houkuttelemassa nuoria naisia lukuisiin juhliinsa.
Jeesuksen opetus
Irakin nykytilanteeseen Bashir ei ota selkeää kantaa. Mahdollista ratkaisua nykyiseen kaaokseen hän kehottaa kysymään amerikkalaisilta ja briteiltä.
Rivien välistä mielipiteet kuitenkin kuultavat läpi: itseään sivistysvaltioiksi kutsuvat maat saavat kuulla kunniansa. Tämän päivän Irakissa menetelmät näyttävät olevan samoja kuin Saddamin aikana: vastustajat halutaan tappaa, heitä ei kuunnella.
- Olenkin ryhtynyt miettimään, mitä se sivistys oikein on?
Muslimi Bashir muistuttaa Jeesuksen opetuksesta: älä rakasta ystäviäsi, rakasta vihollistasi. Jos vihaat, et pysty kuuntelemaan, ja kaikki yritykset tilanteen parantamiseksi ovat turhia.
1. Ala Bashir keskustelussa presidentin ja hänen sihteerinsä Abd Hammudin kanssa 1998. Kuvitusta Ala Bashirin ja Lars Sigurd Sunnanån kirjasta Saddamin uskottu (Otava).
2. Saddamin poika Qusai ja tämän poika Mustafa vierailulla Ala Bashirin luona Bin-Sinan sairaalassa. Kuvitusta Ala Bashirin ja Lars Sigurd Sunnanån kirjasta Saddamin uskottu (Otava).