Työväenpuolueen johtajan Jens Stoltenbergin vetämä kolmen puolueen hallitus aloitti maanantaina työnsä perinteisin menoin Norjassa. Se ei kätke tosiasiaa, että vallan otti ennen näkemätön hallituskoalitio, jonka kestävyyden vai aika näyttää.
Sosiaalidemokraattisesta työväenpuolueesta, Sosialistisesta vasemmistopuolueesta ja Keskustapuolueesta koostuva enemmistöhallitus on monessakin mielessä ainutlaatuinen. Tällaista hallituskeikausta voisi verrata Suomen oloissa siihen kun kokoomus nousi hallitukseen pitkän oppositiovaelluksen jälkeen 1987 tai Paavo Lipposen sateenkaarihallituksiin.
Työväenpuolue ei ole tätä ennen ollut hallituksessa yhdessä muiden puolueiden kanssa, vasemmistopuolue on hallitusvallassa ensimmäistä kertaa, ja keskustapuolue osallistuu ensimmäistä kertaa sosialistiseen hallitukseen.
Takavuosikymmeninä paljon yksin hallinnut työväenpuolue joutui jakamaan ministerisalkut, koska sen suurkäräjäpaikat eivät muuhun riittäneet. Puolue voi kymmenellä salkullaan toki ohjata hallitusta, mutta ei sanella sen politiikkaa. Vasemmistopuolueella salkkuja on viisi ja keskustapuolueella neljä. Työväenpuolueen asemaa vahvistaa se, että puolueella on valtiovarain- ja energiaministerin salkkuja lukuun ottamatta käsissään tärkeimmät hallituspaikat.
Stoltenbergistä tuli pääministeri toista kertaa. Edellinen kerta loppui lyhyeen vuosina 2000-2001. Hänellä ei ole poliittisesti varaa epäonnistua toista kertaa.
Hallituspohjan harvinaisuudesta todistaa ohjelma, joka on melkoinen sillisalaatti ja väkisin kootulta näyttävä kompromissi. Ohjelmassa pidetään yhtäällä kiinni Norjan turvallisuuspoliittisesta perusratkaisusta eli Nato-jäsenyydestä. Toisaalla hallitus sitoutuu vetämään norjalaissotilaat pois Irakista ja lähettämään joukkoja ulkomaille vain selkeällä YK-mandaatilla. Ohjelma sanoo suoraan, ettei Norja hae EU:n jäsenyyttä tämän hallituksen aikana. Pienempien hallituskumppaneiden kädenjälki näkyy näissä ohjelmakohdissa.
Mielenkiintoista on sekin, että hallitus nostaa pohjoiset alueet strategiseksi painopisteeksi. Sotilaallista läsnäoloa pohjoisilla alueilla aiotaan vahvistaa, ja neuvotteluja Venäjän kanssa Barentsinmeren rajakiistoista jatketaan. Öljynporausta alueella aiotaan lisätä, vaikka porauksia ei uloteta Lofoottien alueelle. Tärkeää voi olla sekin, että Norjan kalastuspolitiikka aiotaan käydä perin pohjin läpi.
paakirjoitus@kaleva.fi