"Ketään ei jätetä, sillä tämä on ennen kaikkea retki", Kalevi Törmälä Oulun hiihtoseurasta opastaa kuulijoitaan lauantaiaamuna Ouluhallin parkkipaikalla.
Kesäkuussa sukset ovat vaihtuneet polkupyöriksi mutta terva ei tunnetusti lähde pesemälläkään. Reilun kymmenen hengen ryhmä on lähdössä kaikkien aikojen ensimmäiselle tervareittipyöräilylle.
"Tarkoitus on pitää tervareittiperinnettä yllä näin kesälläkin", hiihtoseuran toiminnanjohtaja Törmälä kertoo.
Päämääränä polkijoilla on Säräisniemi, jossa levätään yön yli. Yhteensä edessä noin 238 kilometriä.
"Ihan kohtuullinen matka, kun ei tarvitse verenmaku suussa polkea", keminmaalainen Ulla Ranta mittailee. Ranta oli kuullut tervapyöräilystä papiltaan ja innostunut ajatuksesta. "Kaikki alkoi, kun ostin ystäväni vanhan pyörän. Mietin, että jotain tällaista voisi kokeilla, kun työmatkoja tulee poljettua päivittäin."
Paikalle löytäneitä pyöräilyharrastajia ihmetytti osallistujien pieni määrä ja tapahtuman huono näkyvyys. Törmälän mukaan alimarkkinointi oli tarkoituksenmukaista.
"Tämä on tavallaan testiryhmä. Haemme tänä vuonna kokemuksia ja alamme sen pohjalta suunnitella ensi vuotta." Törmälä lupaakin, että ensi vuoden tervareittipyöräily tulee näkymään jo huomattavasti paremmin.
Hiki kuivui
vastatuulessa
Samalla kun tervareitti vei pyöräilijöitä kohti Vaalaa, soutajat toivat tervaa kohti Oulua. Tuiran uimarannalle saavuttaessa kärjessä tuulta halkoi Lapin kullan joukkue.
"Hiki kuivaa, kun vastatuuli puhaltaa", kymmenettä kertaa soutanut kippari Tarmo Gullsten kommentoi. Hän kehui joukkueen toimineen ajatusta paremmin, ja ajatuskin kuulema toimii hyvin.
"Muut moittivat, että meillä on moottori veneen alla piilossa. Ei se ole sen kummempi moottori kuin neljätoista soutajaa."
Joukkueen veneen jouduttajaksi veikkailtiin myös kohonnutta kilpailuviettiä, vaikka retkeilyhengen puolesta luennoidaan täälläkin. "Eihän tämä kilpailu ole, mutta tuossa keulassa on mukava soutaa niin ei tarvitse ohitella ketään", Gullsten naureskelee.
Tervajuttuja eli kirkkoveneitä
Viime vuonna torniolaisilla oli huonompi tuuri, kun vene hajosi Luurinmutkassa kiveen. Varaosia lainattiin läheisen vajan seinästä. "Eihän sitä leikkiä kesken jätetä. Airolla pidettiin perää kunnes vene hajosi uudestaan täällä siirrettäessä."
Kun voimalaitos oli väistetty, veneet laskettiin takaisin vesille. Torinrantaan saavuttaessa kärjessä soutivat vaalalaiset, sillä kunnia luovutetaan perinteisesti vuoden tervasoutajan venekunnalle. Tänä vuonna titteliä kantoi Paavo Kaltiainen.
Perinteisin menoin tarkastettu ja lommattu terva riittää taas vuodeksi, mutta kuten juontaja Heikki Saarela päästeli megafoniin: "Pian tulee lisää näitä tervajuttuja eli kirkkoveneitä."