"Kuka se tietäisi nimen tälle kasville?", kysyy Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen oppaana toimiva Erkki Vilpa. Noin kolmenkymmenen hengen joukko oululaisia pähkäilee, ja vastauksia huudellaan. Koiranputki on useimmille tuttuakin tutumpi.
Joukko jatkaa matkaansa rehevien tuomien ja koivujen varjossa kiemurtelevaa polkua pitkin.
"Jos tiedätte komeampia ja isompia tuomia Oulussa, sanokaa", Vilpa jatkaa.
Matka jatkuu hiljaa, linnunlaulun säestämänä.
Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä luonnonkukkien päivän kasviretki kiersi sunnuntaina Sonnisaaren ja Hollihaan luonnonkukkarannoilla.
Yhteispohjoismaisena luonnonkukkien päivänä kasveihin tutustuttiin eri puolilla Suomea, sillä kasviretkiä järjestettiin helteisessä kesäsäässä kaikkiaan 85 paikkakunnalla.
Oulussa retkelle osallistui noin yhdeksänkymmentä kasveista kiinnostunutta.
"Sataan osallistujaan olimme varautuneet, joten tämä on hyvä määrä. Tällaiset parin-kolmenkymmenen hengen ryhmät opasta kohden ovat helpompia vetää", toteaa Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Saara Salmela.
Oululainen Airi Virkkunen oli kuullut retkestä sattumalta ja lähtenyt paitsi oppimaan uutta, myös kertaamaan vanhaa. Kädessä Virkkusella on vihko, johon kertyy muistiinpanoja matkan varrella. Useammalla osallistujalla on lisäksi tukenaan kasviopas, jota tutkitaan välillä useamman hengen voimin.
"Aikoinaan kerättiin ja opeteltiin koulussa ne 200 kasvia. Nykyajan nuorethan eivät näitä enää tunnekaan", Virkkunen pohtii.
Uutta hänelle on ainakin sellainen tieto, että mustaherukka on luonnonkasvi, mutta punaherukka taas levinnyt luontoon pihoilta.
Asta Tyvelä on myös mukana verestämässä vanhoja oppeja.
"Ja onhan täällä uusiakin asioita. On kasveja, joista on kuullut, mutta ei nähnyt."
Kasvikiertue starttasi sunnuntaina Toripolliisin patsaalta, jossa oppaita odottanut joukko jaettiin kolmeen. Sieltä Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen oppaat Tauno Ulvinen, Lassi Kalleinen ja Erkki Vilpa ottivat kukin ryhmän komentoonsa ja suuntasivat kohti kierrosta.
Erkki Vilpa johdatteli oman joukkonsa torinrannasta Kiikelinsaaren edustalta kohti Sonnisaarta ja Hollihakaa. Heti aittojen jälkeen löytyi maasta valkoisen miehen jalanjälki eli ratamo, jota nykyisin löytyy valkoisen miehen jäljiltä lähes maapallon joka kolkasta.
Seuraavaksi kasviretkeilijät suuntasivat katseensa maan rajasta hieman ylemmäs, eli pyörätien varrella kasvavaan haapaan. Oulussa erityisen suosituksi koristekasviksi on otettu pylväshaapa.
"Metsämiehet väheksyvät haapaa, mutta luonnontalouden kannalta se on tärkeä kasvi", Vilpa muistuttaa.
Retki jatkuu kohti rantaa, josta löytyy nykyisin allergikoille liiankin tutuksi tullut pujo. Samalla joukosta ihmetellään, liekö pujoa aikoinaan Suomessa ollutkaan, kun sitä ei keräilykansioihin ole jäänyt muistoksi.
"Ei pujo meidän alkuperäisiä kasvejamme ole, mutta on se meillä ollut jo satoja vuosia. Semmoisen ohjeen olen kuullut, että pujo kannattaa leikata ennen kuin se ehtii kukkia, juurineen vetämällä se ei oikein lähde", opastaa Erkki Vilpa joukkoa.
Oulun luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä retki oli järjestyksessään neljäs. Aikaisempina vuosina on kasveihin tutustuttu Pikisaaressa, Hietasaaressa ja Toppilansaaressa.
Jatkossakin pysytään keskustan tuntumassa.
"Tähän lähelle on helppo tulla kaupungista", Saara Salmela sanoo.