Talouden kehitykseen myös Suomessa vaikuttaa se, kuinka Yhdysvaltain keskuspankin uusi johtaja Ben Bernanke onnistuu tai epäonnistuu tehtävässään.
Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja on paljon vartijana. Hänen tehtävänään on huolehtia siitä, että maailman vahvin talous pysyy raiteillaan: että inflaatio pysyy kurissa, korot pysyvät aloillaan ja kaikkien ulkoisten yllätysten vaikutus on mahdollisimman vähäinen.
Presidentit tulevat ja menevät, mutta keskuspankin pääjohtaja pysyy. Tammikuussa eläkkeelle jäävä Alan Greenspan on hoitanut tuota tehtävää 18 vuotta.
Greenspanin maine itsenäisenä talousmiehenä on jo lähes legendaarinen. Ainoa tahra hänen urallaan on tietoteknologiakuplan puhkeaminen 2000-luvun alussa, mikä yllätti Yhdysvaltain keskuspankinkin. Muuten hän on hoitanut sarkaansa rautaisella ammattitaidolla.
Monet presidentti George W. Bushin virkanimityksistä ovat olleet kiistanalaisia. Tuorein esimerkki on Harriet Miers, jonka Bush nosti lähipiiristään ehdolle maan korkeimpaan oikeuteen. Nimitys on herättänyt ihmettelyä ja vastustusta monella suunnalla, ja sen onnistuminen on yhä epävarmaa. Bushin hallinto on muutenkin ollut viime ajat keskellä monenlaisia vaikeuksia.
Näissä oloissa oli pelko, että myös keskuspankin pääjohtajan nimitys liittyisi jollain tavoin Washingtonin tämänhetkiseen kärjekkääseen valtapeliin. Valinnan osuminen Ben Bernankeen hälvensi nuo pelot. Hän on tunnustettu ammattilainen, jonka kykyihin uskotaan laajalti. Yhdysvaltain pörssit kääntyivät nousuun heti nimitysuutisen jälkeen.
Greenspanille on siis löydetty seuraaja, jonka uskottavuus on hyvä. Se on jo itsessään uutinen, jonka merkitystä ei pidä aliarvioida. Jos valinta olisi ollut kiistanalainen tai epäuskottava, markkinoilla kävisi jo tällä hetkellä melkoinen myllerrys.
Tilanne on nimittäin se, että taitamaton keskuspankin johto Yhdysvalloissa voi saada liikkeelle talouden myrskyn, jonka laineet lyövät kovina Suomeenkin asti.
Yhdysvaltain talous on tällä hetkellä hyvin epävakaalla pohjalla. Maan budjetin ja kauppataseen alijäämät ovat huikeita. Väestö on velkaantunutta, asuntojen hinnoissa on kuplia ja inflaatiopaineet ovat kasvussa. Tuon rakennelman koossapysymiseksi on erityisesti varottava, että inflaatio ei pääse karkuun.
Nyt vuotuinen inflaatio Yhdysvalloissa on jo poikkeuksellisen korkealla eli 4,7 prosentissa. Bernanke on pitänyt kriittisenä rajana kahta prosenttia, samaa joka on tavoite Euroopassa. Näyttääkin siltä, että hän pyrkii ohjaamaan myös Yhdysvaltoja tähän inflaatiotavoitteeseen. Greenspan ei hyväksynyt tiukkaa inflaatiotavoitetta.
Avainsana tässä kaikessa on luottamus. Jos amerikkalaisten kuluttajien luottamus talouteen pettää, tai jos ulkomaiset kuten kiinalaiset sijoittajat eivät enää rahoitakaan maan budjetin alijäämää, käsillä voi hetkessä olla maailmanlaajuinen talouden häiriö, jopa lama. Keskuspankin toimilla ei kaikkeen vaikuteta, mutta luottamuksen ja vakauden rakentamisessa sillä on merkittävä rooli.
Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja on joka tapauksessa vahvempi ja riippumattomampi hahmo kuin euroaluetta vartioiva Euroopan keskuspankin pääjohtaja. Euron arvoon ja euroalueen uskottavuuteen vaikuttavat myös poliittiset ristiriidat ja eri maiden eritahtinen talouskehitys. Jos Bernanke kadottaa otteensa dollarista, ei ole taattu, että Euroopasta löytyy korvaavaa vetoapua maailman taloudelle. EU-alueen talous kasvaa yhä hyvin hitaasti.