Minun juhannushelvettini on supisuomalaisella kesämökillä, jonne on kannettu kaksin käsin viinaa ja kutsuttu ystävät, tuttavat, vanhat vihamiehet, naapurit ja koko suku viettämään keskikesän juhlaa.
Makkarat käryävät grillissä, hyttyset pimentävät taivaan ja ensimmäiset juhlavieraat sammuvat vehreälle nurmelle jo ennen kuin sauna on palanut. Yön hämyisinä tunteina serkku ja setä vääntävät kättä, serkku vetää setää turpaan, naapurin vaimo karkaa sedän kanssa heinälatoon, pappa alkaa puhua kielillä, isä saa alkoholimyrkytyksen ja ylityöllistetyt ambulanssimiehet vievät hänet sairaalaan vatsahuuhteluun.
Lopulta sotatantereella makaa enää hädin tuskin hengittäviä ihmisenkuvatuksia, ja vain kesäyöhön kukkumaan uskaltautunut käki todistaa, miten naapurin isäntä hukkuu järveen sepalus auki. Ruumiinavauksessa todetaan, että hän oli tajuton jo osuessaan veteen.
Minun uudenvuoden helvettini on täyteen ahdetussa laskettelukeskuksessa, missä sadat ihmiset juovat itsensä tiedottomiksi ja kokoontuvat keskiyöllä ampumaan toisiaan raketilla silmään. Vuoden ensimmäisenä aamuna poliisi ja muu pelastusmiehistö keräilevät lumihangesta sammuneita ja tulipalopakkasessa jäätyneitä juhlijoita.
Vappuhelvetissäni olen täyteen ahdetussa baarissa ympärilläni kuudetta päivää ryyppääviä työn sankareita. He yrittävät huutaa ymmärrettävästi saadakseen äänensä kuuluviin helvetillisessä metelissä, mutta päätyvätkin vain oksentamaan tippaleipänsä ja makkaraperunansa vierustoverin syliin.
Seuraavana päivänä urotekoja muistellaan rehentelevän yhteenkuuluvuudentunteen vallassa. Suurin sankari on se, joka on onnistunut juomaan eniten viinaa ja käyttäytymään typerimmin.
Elämäni parhaan juhannuksen olen viettänyt moottoripyörän selässä kiertämässä hetkeksi autioitunutta Suomea. Mikään ei ole niin pakahduttavan kaunis eikä tuoksu niin huumaavan hyvältä kuin Suomen kesä juhannusyönä. Kun sadekuuro on lakannut ja keskiyön aurinko tulee esiin pilven takaa, on juhlaa olla rakastunut ja elossa.
Eräänä ihanana uudenvuoden aattona pussailin takkatulen ääressä pienessä mökissä keskellä pimeää, pakkasen hiljentämää metsää. Hangessa loimuavat tulet loihtivat lumiset puut eläviksi, lasissa oli hyvää punaviiniä ja sisällä lämmin.
Viime vappu oli paras pitkään aikaan. Huhkin koko aurinkoisen päivän ikiomalla tontilla pohjatöitä tekemässä, naama pölyssä ja rakot kämmenissä, ja tunsin saavani jotain aikaan.
Jos ei kiinnosta juoda ylen määrin viinaa, joutuu ratkaisuaan selittelemään erityisesti juhannuksena, vappuna ja uudenvuoden aattona. Viisainta onkin etsiytyä kauas rymyävistä massoista, sillä veemäisen hyveellisen, niuhottavan tiukkapipon maineen saa vielä helpommin kuin tavallisena perjantaina, lauantaina tai keskiviikkona. "Ota, ota, ota nyt", ihmiset tyrkyttävät. Ai miksi? No tietysti siksi, että on juhannus, vappu tai uudenvuoden aatto.