Lupausten tekeminen on näinä päivinä kovassa kurssissa. FC YPA:n hyökkääjä Denis Kostintshuk, 30, miettii kysymystä hetken, kunnes suupielet kääntyvät leveään virneeseen.
"Jos Ukraina voittaa maailmanmestaruuden, lupaan värjätä hiukseni maan lipun väreihin."
Perjantai on Kostintshukille ja liki 50 miljoonalle muulle ukrainalaiselle jännittävä päivä. Ukraina kohtaa illalla Tunisian MM-kisojen H-lohkon ottelussa, joka pelataan Berliinin olympiastadionilla. Tasapeli takaa paikan 16 parhaan joukkoon.
Ukrainan kannattaminen ei ole YPA:ssa pelkästään Kostintshukin varassa. Myös keskikenttäpelaaja Valentyn Dubuna ja puolustaja Anatoliy Sanin vannovat sinikeltaisten värien nimeen.
"Jatkopaikka olisi huiman kova juttu. Sen jälkeen ei enää haittaa, vaikka pelit päättyisivät", Kostintshuk tunnustaa.
Tällä hetkellä Ukrainassa eletään todellisen jalkapallohuuman aikaa.
"Jalkapallo on lajeista ehdoton ykkönen", Kostintshuk valistaa.
Tshernobyl
muutti ajattelua
Maan nykyurheilijoista suurin tähti on jalkapalloilija Andrei Shevtshenko. Suomalaisten on vaikea ymmärtää, kuinka suurta arvostusta maalitykki kotimaassaan nauttii.
Shevtshenkoa ja YPA:n ukrainalaisia yhdistää kansallisuuden ja lajivalinnan lisäksi yksi asia: loukkaantumiset. Shevtshenko kärsi MM-kisojen alla polvivammasta. YPA-kolmikosta Sanin ei pelaa tällä kaudella lainkaan akillesjännerepeämän vuoksi. Myös Kostintshuk ja Dubuna ovat olleet sairastuvalla.
Vaikka vammat rassaavat mieltä, osaavat Shevtshenko, Sanin, Kostintshuk ja Dubuna asetella asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Vuosi 1986 muutti kaikkien ukrainalaisten ajatusmaailmaa pysyvästi.
Tshernobylin ydinvoimalan reaktorin räjähdys aiheutti yli
25 000 ihmisen kuoleman. Toisaalta yli kaksi miljoonaa ihmistä kärsii säteilyn aiheuttamista terveysongelmista, jotka ovat elinikäisiä.
Andrei Shevtshenkon perhe asui vain reilun sadan kilometrin päässä turmapaikasta. Vanhemmat luulivat menettävänsä pojan säteilyn aiheuttamaan syöpään, sillä seuraavien vuosien aikana Shevtshenko sairasteli jatkuvasti.
Itä-Ukrainan Harkovasta kotoisin oleva Kostintshuk muistaa katastrofin jälkimainingit hyvin.
"Tshernobylin lähiseudun asukkaita evakuoitiin myös Harkovaan. Se oli kaikille hyvin surullista aikaa."
Enää suru ei ole puserossa. Ukrainalaiset nauttivat elämän pienistä asioista vaikka loukkaantuneina - niin MM-viheriöllä kuin Ylivieskassakin.
Kansallislaulu tuo
mieleen kodin
Kostintshuk, Dubuna ja Sanin ovat seuranneet omiensa otteita tarkasti. Tosin kahdelta viimeksi mainitulta jäi voitokkaan Saudi-Arabia-pelin televisioseuranta kokonaan väliin.
"Olimme autossa matkalla Oulusta Ylivieskaan. Suomenkielisestä radioselostuksesta ymmärsin vain, että tilanne on 0-3. Se kumpi johti, selvisi vasta kotona", Dubuna ja Sanin hymähtävät.
Kuudetta vuotta Suomessa asuva Kostintshuk puhuu suomea sujuvasti ja toimii maanmiestensä tulkkina. Keskikesän juhla ei herätä kolmikossa suuria tunteita.
Saunassa voi toki käydä.
"Ukrainalaisille juhannus ei kerro mitään. Kotona juhlitaan seuraavan kerran 28. elokuuta, jolloin on itsenäisyyspäivä", Kostintshuk pohjustaa.
Juhannusaattona kello 17 Suomen aikaa kaverukset ovat takuuvarmasti television äärellä. Ennen Tunisia-ottelun alkua eetteristä kajahtaa jotain kovasti toivottua.
Kansallislaulun nimi on Ei ole kuollut Ukrainan kunnia, ei vapautensa.
"Se tuo mieleen kodin", sanoo YPA:n jalkapalloammattilainen Anatoliy Sanin.