Luonnonmukaisesti tuotetut elintarvikkeet kiinnostavat kuluttajia enemmän kuin tuottajat arvaavatkaan. Varsinkin vihanneksia syödessään monet haluaisivat olla varmoja siitä, että eivät pistele samalla suuhunsa torjunta-aineiden jäämiä.
Luomun ostajaksi osuminen vain on yhä sattuman kauppaa. Suuresta marketista löytää silloin tällöin pussin luomuporkkanoita, jostakin toisaalta sipulinipun.
Milloinhan joku kauppias keksii järjestää ruokakauppaansa nurkkauksen, jossa on tarjolla vain luomutuotteita. Tuskin se ainakaan isolle liikkeelle ylivoimainen kokeilu olisi.
Maakunnissa ajellessaan äkkää silloin tällöin tien varresta luomutuotteiden maatilamyynnistä kertovan kyltin. Hienoa olisi, jos kaupungeissa olisi luomutuottajien yhteisiä myyntipisteitä.
Myös tehoviljelty suomalainen ruoka on monien mielestä erittäin puhdasta. Siitä oli huomauttanut sieviläinen maanviljelijä Kalevan jokin aika sitten Ylivieskassa järjestämässä tietoiskussa. Näkemyksessä on paljon totuutta. Suomalainen viljelyalusta on liki putipuhdasta, jos sitä verrataan vaikkapa Keski-Euroopan peltomaihin. Niissä on paljon raskasmetalleja. Monin tavoin likaantunutta viljelymaata on käytössä eri puolilla maapalloa.
Melko niukasti meillä käytetään tuholais- ja rikkaruohomyrkkyjäkin.
Erittäin kunnioitettavaa ja kannatusta ansaitsevaa on silti se, että ainakin pieni osa viljelijöistä jaksaa Suomessakin tuottaa ruokaa täysin ilman torjunta-aineita ja kemiallisia lannoitteita. Puuha on monin tavoin hankalampaa kuin tehotuotanto. Eipä kuitenkaan toivotonta.
Vaikkapa luomutomaattia maistanut tietää, miksi luonnonmukainen tuotanto miellyttää monia kuluttajia. Maku sen kertoo.
Tuon tuostakin kuulee vakuuttavia kertomuksia, kuinka joku allergiaa sairastanut on löytänyt luomutuotteista terveyden lähteen. Joku toinen on luullut sairastavansa parantumatonta laktoosi-intoleranssia, kunnes on tullut kokeilleeksi luomumaitoa. Ja kas, ei mitään ikäviä seurauksia. Täytyy siinä olla takana jotakin muutakin kuin vahvaa uskoa.
Monessa asiassa meitä kuluttajia vedetään nenästä, houkutellaan maksamaan entistä enemmän aivan tyhjästä. Luomun suhteen ei ole sellaista pelkoa. Luonnonmukaista tuotantoketjua valvotaan alkuvaiheista pakkaamiseen asti. Koko ketju sitoutuu noudattamaan luonnonmukaisen tuotannon ehtoja ja rekisteröityy valvontaan.
Eikä luomuviljelijäksi ilmoittauduta tuosta vain. Tilan kelpoisuus tutkitaan tarkkaan. Sen jälkeen toimintaa valvotaan vuosittaisin tarkastuskäynnein.
Jotkut pitävät luomutuotteita liian kalliina. Hintoihin on selkeät syynsä. Luomuhehtaarilta saadaan satoa muutamia kymmeniä prosentteja vähemmän kuin tehotuotannossa. Perunan viljelyssä sato saattaa jäädä kovinkin vähiin, jos syksy on rutolle suosiollinen.
Kun torjunta-aineita ei käytetä, joudutaan maata muokkaamaan huolekkaasti ja monivaiheisesti, jotta rikkaruohot eivät pääse valloilleen. Typpiravinteita saadaan maaperään viljelemällä esimerkiksi palkokasveja kyllin usein. Kaiken kaikkiaan viljelykierrosta on huolehdittava tarkkaan. Mutta sittenpä maaperä voikin hyvin.
Entistä paremmin sanovat voivansa myös luomuruokaa syövät. Ihmekö tuo on. Ihminen on osa luontoa.
Jos ruokaamme ryhdytään joskus tuottamaan synteettisesti, keinotekoisesti, on kuljettu pitkälle tuhon tietä.