Rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa, tavataan sanoa, kun jokin työmaa ei tunnu alkuunkaan tulevan valmiiksi. Sanonta tulee 1800-luvun Pietarista, jossa kirkon rakentaminen kesti kokonaiset 40 vuotta, mutta löytyy sille soveltamiskohteita nykyajastakin. Kotskoma-Lietmajärvi -rataa on Venäjän Karjalan metsissä tehty jo 13 vuoden ajan, ja suurimman osan siitä ajasta liikenteen on ollut määrä alkaa "ensi vuonna". Valmista vain ei koskaan tunnu tulevan.
Ei ole ihme, että monen mielestä koko Karjalan oikoradan työmaa alkaa käydä huonosta vitsistä. Yksikään siihen kohdistettu toive ei vielä ole toteutunut, paitsi korkeintaan se, ettei radasta koskaan tulisi mitään. Esimerkiksi Arkangelissa on saatettu ajatella, että kuljetukset pidetään mieluiten omassa satamassa.
Jotain kuitenkin on vuosien mittaan saatu aikaan, ja rukkasten lyöminen naulaan olisi tässä vaiheessa huonoin vaihtoehto. Kiskot ovat olemassa, mutta kaupallisen liikenteen vaatima viimeistely puuttuu.
Kajaanin radan satavuotisjuhlan seminaarissa torstaina ratayhteyden avaamista kiirehdittiin jälleen kerran. Korkean tason edustajista ei ollut pulaa: paikalla olivat Suomen liikenneministeri, VR:n pääjohtaja ja Lokakuun rautateiden eli Venäjän ratojen pääjohtaja. Nyt venäläiset ehdottivat uutta yhtiötä, jonka kautta voitaisiin hakea lainoja Euroopan jälleenrakennuspankilta.
Ajatusta voi kannattaa, jos on jotain varmuutta siitä, että uusi yhtiö nopeuttaisi radan avaamista. Toistaiseksi tästä ei ole mitään takeita. Se saattaa aivan yhtä hyvin tuoda vain uusia kiemuroita matkaan. Lokakuun rautateiden käsissä on kymmeniätuhansia kilometrejä ratoja pitkin valtavaa Venäjää, ja on ällistyttävää, että 125 kilometriä pitkän pääosin jo valmiin osuuden lopputyö tuntuu näin vaikealta - semminkin, kun selvitysten mukaan tavaraliikenteen tarvetta pitäisi olla.
Tässä vaiheessa ei enää kannata epämääräisesti haarukoida uusia mahdollisuuksia, vaan pitäisi tietää, mitä tehdään ja kuinka. Nykyisillä eväillä yhteyttä ei voi kansainvälisesti markkinoida. Ei tarvita lisää pallottelua, vaan selkeää sitoutumista. Kajaanissa puhuttiin työryhmistä, selvityksistä ja päämääristä yhä liian epämääräisesti.
Iisakin kirkko valmistui aikanaan, ja niin käynee myös Karjalan oikoradalle. Onneksi maantiede on pysyvää: Arkangelin "korridorin" avaamisen molemminpuoliset hyödyt eivät katoa, vaikka radan käyttöönoton ajankohta on yhä täysi arvoitus. Jos tahtoa olisi, se tapahtuisi pian.
paakirjoitus@kaleva.fi