Oulun Torinrannan iltapäiväauringossa helisee iloisen vähäkalorinen kesähitti. Yhdysvaltalaisen Bobby McFerrin 1980-luvun lopussa tekemä Don´t Worry, Be Happy -kappale taipuu ammattimaisesti neljän nuorukaisen käsittelyssä.
Madetojan musiikkilukiolaiset Jyrki Rehell, Anssi Tirkkonen, Mikael Myrskog ja Olli Aarni tempaavat soitollaan myös torikansan mukaan menoon. Ihmiset hurraavat, taputtavat ja kehuvat kilpaa poikien esitystä. Katukivetyksellä köllöttelevään rumpukoteloon ropisee kolikoita tasaisen tappavaan tahtiin.
"Tulimme pitämään hauskaa ja soittamaan soittamisen riemusta", nelikko summaa hymyssä suin.
"Ei tällä hommalla varmasti pääse rikastumaan. Olemme tyytyväisiä, jos saamme bensarahat kokoon. Tärkeintä on kuitenkin, että voimme pitää soittotaitoa yllä myös kesäaikaan", 18-vuotiaista opiskelijoista koostuva soittoryhmä jatkaa.
Järjestyssääntöjen rajoissa
Euroopan suurkaupunkien katukuvassa soittajat - kuten myös muut esiintyvät taiteilijat - ovat äärettömän yleinen näky. Suomessa katusoittajia on selvästi eniten Helsingin alueella. Muut kaupungit, Oulu mukaan luettuna, seuraavat kaukana perässä.
"Meillä on Oulussa muutama sellainen vakiosoittaja. Lisäksi tänne tulee aina välillä soittajia muualta", Oulun Liikekeskus ry:n toiminnanjohtaja Heikki Viertola tietää.
Suomessa kuka tahansa saa halutessaan musisoida kadulla, kunhan muistaa noudattaa kaupungin omia järjestyssääntöjä. Hankituista tuloista ei myöskään tarvitse maksaa veroja, eikä muita korvauksia, kuten teostomaksuja. Edellä mainitut seikat vaikuttavat omalta osaltaan siihen, että katusoittajien soittotaso heittelee laidasta laitaan.
"Oulussa taso on mielestäni kohtalainen. Joukkoon mahtuu myös erittäin hyviä soittajia", Viertola toteaa.
Madetojan musiikkilukiolaisista koostuva ryhmä kuuluu eittämättä Oulun mittakaavassa tasokkaiden katuesiintyjien kastiin. Nelikon tekemisistä näkyy ja huokuu se, ettei rahankeruu ole päällimmäisenä mielessä.
"Se on ainakin varmaa, että emme soita samaa biisiä kahta kertaa. Meillä on repertuaarissa kuusi tai seitsemän kappaletta. Heitämme ne ja jatkamme sen jälkeen matkaamme."
Pariisissa
kilpailutetaan
Joissakin Euroopan suurkaupungeissa soittajien taitotasoa tarkkaillaan suurennuslasin kanssa.
Muun muassa Pariisin kaupunki kilpailuttaa metrosoittajansa; soittajat hakevat luvat vuodeksi kerrallaan näyttämällä taitonsa musiikin ammattilaisista koostuvan raadin edessä.
Soittotaito onkin sen mukainen: tunnelma Pariisin metroissa on melkein kuin hyvässä konsertissa.
Koska Suomessa ei tarvita erillistä lupaa katusoittamiseen, ei ole myöskään olemassa tarkkaa tietoa, kuinka paljon aktiivisia soittajia on.
Arviot heittelevät muutamasta sadasta aina tuhanteen asti.
Pitkänlinjan oululainen katusoittaja tietää kertoa, että kitara on nykyisin suosituin instrumentti kadulla.
"Nykynuoret eivät osaa edes soittaa haitaria ja kunnon kansanmusiikkia. Voihan toki olla, että olen ainoa joka ajattelee näin. Alkaa nimittäin tuota ikää olla jo sen verran", arviolta kuusissakymmenissä huiteleva mieshenkilö virkkoo anonyymisti.