Makuasioista ei voi kiistellä, mutta ainakin pohjoissuomalaisessa suussa poronliha maistuu hyvältä, olipa tarjolla sitten lihapullia tai paistia porosta tai kylmäsavustettua poroa eli kuivaa lihaa.
Poronlihabisnes meni monta vuotta alamäkeä, mutta tänä syksynä kauppa on alkanut pyöriä taas lupaavasti. Tuottajan näkökulmasta notkahdus johtui siitä, että poronlihan tuottajahinta laski ennätyksellisen alas ylitarjonnan takia. Ylituotanto johtui Norjan määräämistä tulleista.
Kuluttajan kannalta on taas tietysti sitä parempi, mitä edullisempi tuote on. Jokainen poronlihaa kaupasta ostava tietää, että pienestäkin palasta on saanut pulittaa pitkän sentin myös tuottajahintojen laskun aikana.
Myyjä ja ostaja näyttävät löytäneen ihanteellisen tien toistensa luo. Peräti puolet poroista menee suoraan tuottajilta kuluttajille, ilman kaupan välikäsiä. Se tarkoittaa, että myyjä ansaitsee elantonsa ja kuluttaja saa himoamansa poronlavan kohtuuhintaan. Suoramyynti sopii poronlihakauppaan erinomaisesti, ja poronliha on malliesimerkki lähiruoasta.
Suoramyynnin kasvu on suurille ostajille merkki siitä, että tuottaja ja kuluttaja voivat vetää tehokkaasti yhtä köyttä, jos suuret ostajat pyrkivät painamaan ostohinnat alas ja nostamaan myyntihinnat pilviin.
Poronlihan markkinoijilla on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä. Poronliha on yhä suomalaisissa ruokapöydissä korkean hintansa takia ylellisyystuote. Siitä tulee jokapäiväistä purtavaa vain, jos sitä saa kohtuuhintaan. Markkinoijien on myös murrettava nuorten sukupolvien poronlihaa kohtaan tuntemat ennakkoluulot.