Lapset ja taide täyt­tä­vät elämän

Perhe, lapset. lastenlapset ja taide täyttävät nyt jo eläkkeellä olevan taiteilijan Terttu Mällisen eläkepäivät.

Siikajoessa sijaitsevan Varvaslammen rannalla olevalla juurrutuskivellä on taiteilija Terttu Mällisen elämään ollut ja edelleen on suuri merkitys.
Siikajoessa sijaitsevan Varvaslammen rannalla olevalla juurrutuskivellä on taiteilija Terttu Mällisen elämään ollut ja edelleen on suuri merkitys.

Perhe, lapset. lastenlapset ja taide täyttävät nyt jo eläkkeellä olevan taiteilijan Terttu Mällisen eläkepäivät. Hän on nyt palannut juurillensa, sillä lapsena Vihannista Paavolaan muuttanut taitelija löysi puolisonsa Eeron nuorena tyttönä juuri nykyisiltä asuinsijoilta.

Oma, rauhallinen ateljee sijaitsee kävelymatkan päässä aviomiehen entisessä kotitalossa.

Nyt remontin ja laajennuksen alla olevan uuden kotitalon pihalta joen rannalta löytyy myös valtavan iso juurrutuskivi, jonka päällä kaikki lastenlapset ovat kuunnelleet pappansa tarinoita.

Hiljattain kiven päällä istui nuoria ihmisiä, joita Mällinen varoitti kiven vaaroista. Nuoret ehkä odottivat ihan toisenlaista varoitusta.

"46 vuotta sitten yksi tumma poika vei minut kiven päälle, en ole päässyt sieltä vieläkään pois", Mällinen sanoo.

Mällisen lapsuuteen liittyy tapahtuma, joka on monellakin tapaa vaikuttanut taiteilijan elämänfilosofiaan ja tapaan toimia ihmisten kanssa. 11-12 -vuotiaana hän sairastui keuhkotautiin, jonka piti surmata tyttö muutamassa vuodessa.

Tauti ei saanut vietyä tyttöä mukanaan, mutta vei kuitenkin lapsuudesta ja nuoruudesta kymmenen vuotta.

21-vuotiaana hän tapasi nykyisen aviomiehensä, lähti maailmalle ja sai neljä lasta sekä kahdeksan lastenlasta. Kaupallisia aineita kauppaopistossa opiskellut nuori nainen työskenteli päivät pankissa, huolehti miehensä yrityksen kirjanpidosta ja harrasti iltaisin taidetta.

Toki taide joutui etenkin lasten ollessa pieniä väistymään perheen vuoksi.

"Taide on aina minua kiinnostanut. Halusin jo lapsena tulla taiteilijaksi, taide on aina ollut mukanani. Kaikkea muuta olenkin tehnyt, paitsi laulanut."

Mällinen toimi lasten kuvataidekoulujen opettajana 30 vuotta, ensin Kemissä ja sitten Janakkalassa.

Jo 1970-luvulla hän pääsi Kemin Kuvataiteilija ry:n jäseneksi. Taiteilija osallistui ahkerasti yhteisnäyttelyihin koti- ja ulkomailla.

Uusi vaihe oli näköisnukkien tekeminen, joita Mällisen omien laskujen mukaan on vuosien varrella syntynyt yli sata. Ystävät halusivat näköisnukkeja ystävistään. Niitä hän on tehnyt vieläkin, vaikka ne ovat työläitä.

Viimeisin iso nukkeprojekti oli tyttärien eli näyttelijä Sari Mällisen ja harrastajanäyttelijä ja -lavastaja Riitta Mällisen kanssa yhteistyössä toteutettu nukkeooppera, joka on tarkoitettu kiertämään tilauksesta eri paikkakunnille ympäri Suomea.

Keväällä 2006 oopperaa on esitetty KOM-teatterissa.

"Kolmen koplalle" Kaj Chydeniuksen säveltämän Unelmat ja unikuvat -satuoopperan tekeminen merkitsi parin vuoden mittaista projektia.

Oman haasteensa työn toteuttamiselle teki se, että Riitta asuu Kemissä ja Sari Helsingissä.

Tavallisia nukketeatterinukkeja ei yhden näyttelijän esitykseen voinut tehdä, sillä näyttelijän on parhaimmillaan saatava viisi nukkea elämään yhtä aikaa.

"Ongelma oli saada nuket pelaamaan. Nuket piti myös mitoittaa siten, että ne ovat pikkuautolla liikuteltaviksi. Perheen isät ja miehet joutuivat osallistumaan puutöihin."

Terttu ja Riitta Mällisen ja hämeenlinnalaisen Tuula Salmen yhteisnäyttely on esillä heinäkuun puoliväliin saakka Ruokolahden lavalla kello 12.00-19.00.

Ilmoita asiavirheestä