Jarmo Jamppa Hirvasoja aloitti moottoripyöräilyn jo 50 vuotta sitten. "Pääsin kyytiin ensimmäisen kerran yksivuotiaana. Sitä en tosin itse muista, mutta sen jälkeen kinusin kyytiin niin paljon kuin vain pääsin."
"Sen jälkeen on tullut tutustuttua kaikkiin puoliin moottoripyöräilyssä. Olen kokeillut erilaisia pyörämalleja. Myös moottoripyöräilyn laaja historia kiinnostaa."
Vankka kokemus Hirvasojalla on sekä siviili- että kilpailijapuolelta. "Siviilipyöräilyllä tarkoitan tavallista maantiepyöräilyä. Kilpailemisen aloitin 1970-luvun lopulla. Olen ajanut kilpaa esimerkiksi maaradalla sekä kesä- että jääspeedwaytä." Hirvasoja onkin jääspeedwayn maailmanmestari vuodelta 1990.
Kilpaileminen on muuttunut Hirvasojan mukaan vuosien varrella vain vähän. "Aina on ajettu yhtä lujaa, mutta nykyään jarrut ja ajohallintalaitteet ovat paremmat. Se tekee kilpailemisesta turvallisempaa."
Keskiviikkoisissa motoristien tapaamisissa Tähtitornin kahvilalla Hirvasoja on ahkerasti mukana. "Tapaamisia ei kukaan varsinaisesti järjestä. Niitä oli samalla paikalla jo 1950-luvulla ja ne aloitettiin uudestaan 1990-luvulla", Hirvasoja valistaa.
"Oulussa on paljon avoimia kerhoja, jotka kaikki ovat tervetulleita. Tapaamiset ovat juuri siksi niin hyviä, ettei niitä nimetä mitenkään. Näin jätettäisiin joku ulkopuolelle. Myös muut harrastusajoneuvot ovat tervetulleita."
Keskiviikkoisin kokoontuva porukka vaihtelee paljon. "Paikalla on ollut satunnaisesti myös vanhoja autoja, joskus mukana on ollut jopa traktori."
Moottoripyöriä Hirvasoja kertoo omistavansa tällä hetkellä noin kymmenen laskutavasta riippuen. "Osa on keskeneräisiä projekteja. Oulun brittimotoristeihin olen kuulunut 1960-luvulta saakka ja nimen omaan englantilaisten moottoripyörien ympärillä rakentelu ja entisöinti on minulle tavallista."
Ajokilometrejä Hirvasojalla kertyy nykyään muutama tuhat kesässä, mutta harrastaminen on ympärivuotista. "Ajaminen on vain murto-osa harrastamista. Käyn kahdesta kolmeen kertaan vuodessa katsomassa kilpailuja ulkomailla."
Kasvava moottoripyöräharrastaminen on Hirvasojan mukaan terveellä pohjalla Suomessa. "Suurin osa ajelee moottoripyörällä järki päässä." Kasvun syyksi hän arvelee sen, että nykyisestä hektisestä ja kiireisestä elämästä pääsee täysin irti vauhdikkaan harrastuksen parissa.
"Harrastus on kuitenkin kausiluonteinen ja siksi nykyiselle Ylikiiminkiin suunnitteilla olevalle radalla on enemmän kuin huutava tarve. Se olisi tärkeä niin valistuksen, koulutuksen kuin kilpa-ajonkin kannalta. Tie ei ole oikea paikka harjoitella ajamista. Monella kokeneellakin motoristilla on rutiini hukassa keväällä vuoden tauon jälkeen ja radalle pääsisi palauttelemaan sitä mieleen."
Hirvasoja on ollut mukana radan suunnittelussa alusta saakka. "Hanke on iso ja sen eteen on tehty töitä jo vuosia. Myös Euroopan unionin tasolta alkaa tulla vaatimuksia sellaiselle. Ensi vuonna olisi tarkoitus päästä rakentamaan. Takana on jo pitkä talkootyö ja olisi kiva nähdä jo jotain konkreettista."
"Moottoriurheilu on laji, joka ei kärsi erilaisista rasitteista. Sillä ei ole luurankoja kaapissaan. Se on koko perheen urheilumuoto, jonka ainoa haitta on melu."