Pääkirjoitus

Mi­nis­te­ri unohtui mi­nis­te­riös­sä

Kuuluuko ministerin tietää jotain siitä, että rikospoliisi tekee kotietsinnän hänen johtamaansa ministeriöön?

Kuuluuko ministerin tietää jotain siitä, että rikospoliisi tekee kotietsinnän hänen johtamaansa ministeriöön? Myöntävän vastauksen tähän pitäisi olla itsestäänselvyys, sekä maalaisjärjen että kaikkien johtamiskäytäntöjen kannalta.

Kauppa- ja teollisuusministeriössä näyttää kuitenkin olevan vallalla toisenlainen toimintakulttuuri. Helsingin rikospoliisi kävi sieltä etsimässä aineistoa Koneen ja Partekin kauppoihin liittyviin rikostutkimuksiin. Poliisin tämäntapainen vierailu ei ktm:ssäkään ole aivan jokapäiväinen tapahtuma, mutta kukaan virkamies ei vaivautunut mainitsemaan siitä ministeri Mauri Pekkariselle. Ei, vaikka kyseessä on ministeriön kannalta vakava asia.

Pekkarinen kuuli asiasta Yleisradion televisiouutisten toimittajalta, ja joutui saman tien erittäin noloon tilanteeseen. Toimittaja tiesi ministeriön kotietsinnöistä enemmän kuin ministeri.

Ylin virkamies kauppa- ja teollisuusministeriössä on kansliapäällikkö Erkki Virtanen. Hän ja parikymmentä muuta ministeriön virkamiestä ilmeisesti tiesivät kotietsinnän tapahtuneen, mutta kukaan ei ollut vaivautunut mainitsemaan siitä Pekkariselle. Kaiken järjen mukaan ministerin olisi pitänyt kuulla asiasta saman tien.

Ministeriön sisäiset ongelmat eivät tulleet nyt ensimmäistä kertaa kaiken kansan tietoon. Jo pitkään on tiedetty, että Pekkarisen ja ministeriön ylimmän virkamiehen, kansliapäällikön, väliset suhteet eivät ole niin hyvät kuin ne voisivat olla. Vaikka Virtanen on tunnetusti vahva ja omilla aivoillaan ajatteleva virkamies, ei hän ja muu virkamiesorganisaatio voi käyttäytyä miten haluaa.

Pelisääntöjen ja marssijärjestysten pitäisi olla selviä. Ministeriö on suoraviivainen päällikköorganisaatio, jota ministeri johtaa. Virkamiesten on taas toimittava niin, että se on mahdollista.

paakirjoitus@kaleva.fi