Ruskettuminen on ihon tapa suojautua auringon ultraviolettisäteilyä vastaan. Nykyiset ulkonäköihanteet liittävät sen usein kauneuteen ja terveyteen. Auringolla onkin monia hyviä vaikutuksia: siitä saa D-vitamiinia ja se vaikuttaa suotuisasti moniin ihosairauksiin.
Auringon säteilyllä on kuitenkin myös haitallisia vaikutuksia. UVB-säteily vaikuttaa varsinkin ihon pintakerrokseen: se lisää ihon pigmenttiä eli ruskettaa sitä sekä paksuntaa ja jopa polttaa ihoa. Paksuuntunut ja ruskettunut ihokerros suojaa kuitenkin kudoksia syvemmälle ihokerroksiin tunkeutuvilta UVA-säteiltä, jotka voivat altistaa ihosyövälle.
Paras suoja voimakasta ultraviolettisäteilyä vastaan on varjossa pysytteleminen sekä ihon peittäminen vaatetuksella. Ohutkin puuvillapaita estää suurinta osaa UV-säteilystä pääsemästä iholle. Aurinkovoiteet ovat vasta kolmas keino - eikä niidenkään avulla pitäisi lisätä auringossa oleskelua, sillä vaikka ne estäisivätkin palamisen, eivät ne kuitenkaan suojaa täysin säteilyltä.
Aurinkovoiteen antama suoja on joko kemiallinen tai fysikaalinen. Kemiallisesti vaikuttavat voiteet absorboivat eli imevät auringon säteilyä itseensä. Niissä voidaan käyttää noin 25 erilaista kemikaalia. Fysikaalisesti vaikuttavat voiteet muodostavat iholle auringon säteitä poispäin heijastavan kalvon, joka sisältää yleensä sinkki- tai titaanioksidia.
Suojautuminen UV-säteilyltä on tarpeen, jos UV-indeksi on yli 3. Suomessa se on kesä-heinäkuussa usein 5-7. Säteily on voimakkainta myös kello 11 ja 15 välillä. Jos suoraa auringonpaistetta ei voi välttää, voi arimmat ihoalueet peittää vaatetuksella ja käyttää lierillistä hattua, joka suojaa kasvoja, korvia, nenää ja kaulaa. Erityisen tärkeää on suojata lasten iho - mutta alle kaksivuotiaat ensisijaisesti vaatteilla ja varjolla, koska aurinkosuojatuotteissa olevia kemikaaleja saattaa imeytyä lasten ohuen ihon läpi. Myös lasten silmät tulee suojata hyvillä aurinkolaseilla.
"Aurinkoannos" voi olla elämän pituinen ja aurinkovoiteen suojakerroin kertoo sen kyvystä estää ihon palamista. Voiteet antavatkin melko hyvän suojan UVB-säteilyä vastaan. Ne perustuvat myös valmistajien mittauksiin tilanteessa, jossa voidetta on levitetty iholle paksu kerros. Mikäli kerros on ohuempi, on myös suojavaikutus pienempi. Aurinkovoidetta tulisi levittää reilu kerros ennen ulosmenoa ja sitä pitäisi lisätä, kun auringossa on oleiltu 15-30 minuuttia. Näin iholle on saatu kaksi kerrosta jo altistuksen alussa. Lisäkerroksia tarvitaan myös uinnin, pyyhkeellä kuivaamisen tai hikoilun jälkeen. Vedenkestävyyteen ei kannata luottaa liikaa ja voidetta pitäisi lisätä viimeistään silloin, kun ihoa alkaa kuumottaa.
Aurinkovoiteet sisältävät yleensä useita eri aurinkosuojakemikaaleja, jolloin saavutetaan laajempi suoja. Mitä korkeampi suojakerroin, sitä useammille kemikaaleille käyttäjä altistuu.
Kemikaalien kaikkia vaikutuksia ei toistaiseksi tunneta. Aurinkovoide ei ole tavallinen kosmeettinen voide ja auringonoton jälkeen se pitää pestä pois ja levittää iholle ravitsevaa emulsiovoidetta, jonka ei tarvitse olla after sun-voide.
Joillekin ihmisille aurinkovoiteet voivat aiheuttaa ihoärsytystä. Herkille ihmisille turvallisempia ovat fysikaalisesti vaikuttavat aurinkovoiteet, samoin yli kaksivuotiaille lapsille. Voiteiden yleisin allergisien reaktioiden aiheuttaja on oksibentsoni.
Ihosyövät ovat nykyisin entistä yleisempiä ja 95 prosenttia niistä on yhteydessä altistumiseen auringon säteilylle. Joissakin syöpätyypeissä vaikuttaa elämän aikana iholle kertynyt "aurinkoannos", joissakin jatkuva palaminen ja auringonotto.
Jos iho palaa auringossa, voi oloa helpottaa viilentävällä kostealla kääreellä tai kevyellä emulsiovoiteella. Palamisen aiheuttamiin soluvaurioihin ei voi vaikuttaa jälkikäteen, niitä voi estää vain suojautumalla ja ehkäisemällä ihon palaminen.