Sitä ollaan sitten EU:n puheenjohtajia. Presidentti ja pääministeri etunenässä ja me pienemmät nilkit perässä, koko maa ja koko kansa. Suomeen tuppaa niin paljon ulkomaanherroja, että kuka tahansa saattaa yhtäkkiä joutua kantamaan puheenjohtajana olemisen vastuuta. Siksi on hyvä tietää, miten sellaisessa tilaisuudessa käyttäydytään.
Jotkut ehkä muistavat vielä edellisen puheenjohtajakautemme joskus viime vuosituhannella. Ilmeisesti se ei mennyt oikein hyvin, koska nyt jouduttiin heti uudestaan kertausharjoituksiin. Nyt on uusi tilanne ja johdettavia maitakin on paljon enemmän kuin silloin.
Puheenjohtajan päällimmäinen tehtävä on tietysti johtaa puhetta. Sitä varten on syytä varata mieluimmin visakoivuinen nuija jonnekin porstuan komeroon. Jos eurolaisia tupsahtaa pirttiin, isäntä hakee nuijan komerosta ja emäntä laittautuu sihteeriksi. Jos halutaan olla oikein viimeisen päälle suomalaisia, tehdään toisin päin -- onhan meillä naispresidenttikin. Siinä sitä on vierailla päivittelemistä pitkäksi aikaa.
Varsinainen kokouksen johtaminen on aika helppoa, kunhan muistaa, että italialaiset kannattaa ohjata keittiön puolelle asiakysymysten ajaksi, koska muuten ei kukaan muu saa ääntään kuuluviin. Ranskalaiset ovat vähän samaa sorttia, joten heille ei kannata jaella puheenvuoroja, ja hyvä on, jos ruotsalaisetkin saa pysymään hiljaa. Silti ei kuulu asiaan, että puheenjohtaja itse on suuna päänä -- eikä sitä vaaraa taida Suomessa ollakaan.
Koska EU:ssa on tuhottomasti erilaisia kieliä, eivätkä kaikki varmaan osaa suomea, on kohteliasta opetella ainakin muutamia perussanontoja ulkomaankielillä. Esimerkiksi lause "Kannatan edellistä puhujaa" kuuluu liettuaksi suunnilleen näin: "A kitas senas nekuciotior". Puheenjohtaja voi todeta siihen sujuvasti portugaliksi, että "Deixe-nos votar", eli "Eiköhän iänestää hötkäytetä".
"Ookkonä pölijä?" puolestaan on italiaksi "Siete stupidi?", ja "Pelekääkkönä polliisia?" hollanniksi "Bent u bang van politie?" Kun virolainen kokousedustaja tiedustelee, että "Kus olema puhketuba?", hän tietysti kyselee, missä on vessa, joten hänet voi ohjata ystävällisesti pihan perälle: "Kaggelmaja haisema nurk taga."
Kun asiakysymykset on käsitelty, siirrytään koko porukalla italialaisten seuraksi keittiöön ja syödään talo tyhjäksi, mikäli jotain on ylipäänsä jäljellä. Ruokavaliosta on saatavissa tarkkoja ohjeita ulkoministeriöstä, mutta ainakaan mämmi ei kuulu puheenjohtajakauden eväisiin, koska kaudelle ei osu yhtään pääsiäistä.
Ruokailun jälkeen harrastetaan hetki small talkia, joka tarkoittaa joutavien hupatusta, kuten että jo on ilmoja piisannut, vaan on se haipakkata tämän subsidiariteetin kanssa. Lopuksi vieraat kyörätään saunaan, eiväthän he muuten tietäisi Suomessa käyneensäkään. Sen sijaan eräitä muita perinnetapoja ei tarvitse tällä kertaa noudattaa, sillä nämä vieraat eivät ole enää varsinaisia turisteja, kuten takavuosina. Heille ei siis tarvitse varata esimerkiksi kasseja seisovaan pöytään eikä ilmaista juotavaa maitolaiturille, kuten entisaikojen euroturisteille. hannu kyyriäinen