Kullakin on tapansa viettää keskikesän päivät. Niillä paikkakunnilla, missä järjestetään yleisurheilun karnevaalit, hiki virtaa, kymmenet, jopa sadat ihmiset paiskovat töitä hartiat kipeinä ja puhelimet kuumina. Näin tapahtuu vuodesta toiseen.
Karnevaaleilla on oma paikkansa ja merkityksensä Suomen kesässä. Satavuotisuuttaan tänä vuonna juhliva Suomen urheiluliitto on luonut karnevaaliperinteen, jolla on tukeva selkänoja. Somerolla järjestetään tänä kesänä jo 28. seiväskarnevaali. Uusimmasta päästä oleva Kaustisen moukarikarnevaali on järjestyksessään kahdeksas, ja kilpailijoita on ilmoittautunut runsaat 150, ennätysmäärä.
Karnevaalien selkänoja on joskus rutissut kuuluvastikin. Vastuu järjestelyistä lankeaa vuodesta vuoteen samoille ihmisille, eikä se voi olla tuntumatta selkänahassa. Mutta talven pakkasten aikaan haavat parantuvat.
Karnevaaleille on ollut monesti vaikea löytää paikkaa tiukasta kilpailukalenterista. Huiput ovat kilpailleet joskus karnevaalien aikaan Euroopan cupissa. Karnevaalien järjestäjät ovat kyselleet SUL:n pomoilta silloin tapahtumansa arvostuksesta tulikivenkatkuisin sanakääntein.
Pikkupaikkakuntien imagonkohotusta
Karnevaaleja on kymmenen tai yksitoista. Jos Jämsässä samaan aikaan pidettävät kestävyysjuoksu- sekä kolmiloikka- ja pituuskarnevaalit luetaan kahdeksi, luku on yksitoista. Yhteismäärässä on mukana jo huhtikuussa Kuortaneella pidettävä moniottelukarnevaali.
Eliittikisoja järjestävät paikkakunnat ovat myös oma lukunsa. Eliittikisoja järjestetään pääosin isoilla paikkakunnilla, karnevaalit kisaillaan poikkeuksetta pienissä kunnissa. Eliittikisat ovat voimakkaasti esillä tiedotusvälineissä, karnevaalit hakevat kiihkeästi nykyistä suurempaa näkyvyyttä.
Osa karnevaalipaikkakunnista on onnistunut työntymään näkyvästi esiin. Kukapa urheilua seuraava ei tuntisi Pihtiputaan, Someron tai Kyröskosken (Hämeenkyrön) karnevaaleja, joten keihäs, seiväs ja kuula ovat näkyneet julkisuudessa. Harva kadunmies sen sijaan tietää, missä pidetään kiekko-, kävely-, aitajuoksu- ja korkeushyppykarnevaalit. Niinpä Jalasjärvi, Kauhava, Jämsänkoski ja Viitasaari ovat joutuneet tyytymään mopen osaan julkisuudessa.
Mutta jokaisella pikkupaikkakunnalla järjestetään Suomen paras karnevaali. Kunnan imago on tärkeä. Ja miksei olisi? Pihtipudas tunnetaan mummosta ja keihäästä, Kaustinen kansanmusiikista ja moukarista. Mutta on myös kuntia, jotka ovat jättäneet tilaisuutensa käyttämättä. Juha Väätäinen tunnettiin Piippolan vaarina. Piippola olisi ollut luonteva paikka kestävyysjuoksukarnevaalille. Nyt Piippolan paikan on ottanut Jämsä.
Noste tulee huippujen hengityksen tahdissa
Karnevaaleilla tapahtuu tärkeitä kohtaamisia. Juniorit tapaavat toisiaan, heidän vanhempansa ystävystyvät. Valmentajat jakavat kokemuksiaan toistensa kanssa. Junnut imevät oppia valmentajilta. Entiset ja nykyiset huippu-urheilijat tapaavat, tieto liikkuu molempiin suuntiin.
Karnevaalien pinnan alla tapahtuu paljon, pohjavireen merkitystä ei pidä vähätellä. Mutta tosiasiaksi jää, että karnevaalit hengittävät entisten ja nykyisten huippujen tahdissa. Jos Pentti Nikula ei olisi hypännyt aikanaan seiväshypyn Suomen ennätyksiä, olisiko Someron karnevaalia polkaistu pystyyn? Mikäli Matti Yrjölän kuula ei olisi kaartanut SE-lukemille, pidettäisiinkö Kyröskoskella tänä kesänä karnevaalia? Jorma ja Kimmo Kinnusen karjaisut ovat siivittäneet Pihtiputaan keihäskarnevaalin.
Nykyisten huippujen merkitys karnevaaleille on suuri. Kun Aki Parviainen ei päässyt loukkaantumisten takia keihäskarnevaaliin, Pihtiputaalla huokaistiin raskaasti. Se, heittääkö Tero Pitkämäki Pihtiputaalla, on aina suuri uutinen. Näkyykö Tommi Evilää Jämsän pituuspaikalla? Jos Evilä ilmestyy, järjestäjien ja junnujen katseet kirkastuvat.
Keihäänheittäjä Mikaela Ingberg on urheilija, joka kantaa karnevaalivastuunsa hienosti. Ingberg on aina mukana Pihtiputaalla. Arvokisamitalistien tulo karnevaaleille on ensiarvoisen tärkeä asia junioreille. Olli-Pekka Karjalainen ja Sini Pöyry lennättävät lekaa Kaustisella. Huippujen läsnäolo on antanut moukarikarnevaalille kummasti nostetta. Odotettavissa on ennätysmäärä mörssäreitä Keski-Pohjanmaalle. Jos Suomeen ilmestyisi kansainvälisen tason kiekonheittäjä, Jalasjärvellä riittäisi karnevaalikuhinaa. Junnuilla on taipumus katsoa ylöspäin.