Sak­sa­lai­sia herk­ku­ja: mak­ka­raa, ome­na­vii­niä ja mu­siik­kia

Frankfurtissa eivät kisaturistit kärsi nälkää eivätkä hinnatkaan huimaa. Paikallisia erikoisuuksia ovat tunnetusti makkarat. Thuringerin alueen klassikko on sianlihasta tehty bratvuri eli bratwursti. Sen frankfurtilainen kilpailija puolestaan on härän- ja naudanlihasta tehty rindswurst.

Frankfurtissa eivät kisaturistit kärsi nälkää eivätkä hinnatkaan huimaa. Paikallisia erikoisuuksia ovat tunnetusti makkarat. Thuringerin alueen klassikko on sianlihasta tehty bratvuri eli bratwursti. Sen frankfurtilainen kilpailija puolestaan on härän- ja naudanlihasta tehty rindswurst.

Keskustan terasseilla tarjotaan "VM Plattea", eli MM-kisa-annosta. Iso rindswurst, kasa etikkaista perunasalaattia, tuhti kupillinen vahvaa sinappia ja pieni olut vie nälän ja janon. Hintaa annoksella on noin kuusi euroa ja juoma kuuluu hintaan. Oluttupien ruoat eivät missään näyttäneet maksavan yli kymmentä euroa, ja annokset ovat suuria.

Kasvisyöjät rakastavat frankfurtilaista grüne sossea eli vihreää kastiketta. Se tehdään monista yrteistä, joihin kuuluu aina muun muassa tilliä, persiljaa ja sitruunamelissaa, ja joskus basilikaa tai pinaattiakin. Yrtit survotaan yhteen jugurtin tai rahkan kanssa, ja kastikkeen kanssa tarjotaan keitettyjen kananmunien puolikkaita, sekä tietysti perunoita.

Saksalainen huumori kukoistaa alkupalalautasella. Frankfurtilainen jakaa seurueensa kanssa annoksen nimeltään "Handkäse mit Musik", eli maalaisjuustoa ja musiikkia. Annokseen kuuluu vaaleaa leipää, juustoa, öljyä, etikkaa ja pippuria, sekä valtaisa keko pilkottua keltasipulia. Vitsi piilee sinä, että ensin syödään itse kasattuja juustoleipiä, joiden päällä sipulit, ja sitten alkaa takapuolesta kuulua "musiikkia".

Perinteinen omenaviini eli apfelwein, tai paikallisella murteella "ebbelwoi", on vanhan Frankfurtin eli Alt Sachsenhausenin ylpeydenaihe. Omenaviini on vähän laimeampaa kuin tavalliset viinit, ja sitä tilataan pienillekin seurueille yleensä kannuittain.

Ebbelwoi-lasi muistuttaa enemmän suomalaista maitolasia kuin viinilasia. Se ei ole koskaan jalallinen, ja kerta-annos on yleensä vähintään pari desiä. Omenaviinin kanssa syödään edellä mainittuja ruokia, musiikkileivät lähes aina alkupaloina, ja pääruokina myös schnitzeleitä eli lihaleikkeitä, tai porsaanpotkaa. Oluen ystävän täytyy muistaa, että useista ebbelwoi-paikoista ei saa olutta.

Ilmoita asiavirheestä