Vesa Jarvan ja Timo Nurmen
Oikeeta suomee - suomen
puhekielen sanakirja (Gummerus) on ilmestynyt tänä kesänä.
Suomen kirjakielen isä Mikael Agricola saattaisi tänä päivänä naputella kännykkänsä näyttöön kuuluisat sanansa: Oppe ny wanha ia noori - iotca taidhat Somen kielen (opi nyt vanha ja nuori - jotta taidat suomen kielen).
Tekstiviesti on joustava tapa käyttää äidinkieltä, vaikka viestin muoto on rajoitettu. Jyväskyläläiset suomen kielen tutkijat Vesa Jarva ja Timo Nurmi eivät usko, että tekstiviestien puhekieli tärvelisi äidinkieltä.
"Puhekieli ei voi rapauttaa äidinkieltä, koska puhekieli on äidinkieltä", sanoo Nurmi.
Tiukimpia kielenhuoltajia on häirinnyt, että tekstiviesteissä ei tarvitse noudattaa kirjakielen normeja. Jarva huomauttaa, etteivät 160 merkin viestit ole kirjoitettua puhetta, vaan oma viestintämuotonsa. Normeja noudatetaan juuri sen verran kuin ymmärtäminen vaatii.
"Viestien on mahduttava tiettyyn merkkimäärään, joten niille on kehittynyt oma kielioppinsa lyhenteineen ja hymiöineen", Jarva lisää.
Säännöt samat
Puhekieli voi tuntua säännöttömältä, muoti-ilmauksilla päällystetyltä hetteiköltä verrattuna jämäkkään kirjakieleen. Jarva ja Nurmi ovat toista mieltä.
"Puhekieli on suurimmaksi osaksi samojen sääntöjen alaista kuin kirjakieli. Säännöt eroavat ennen kaikkea siinä, että puhekieltä ei opita koulussa. Se omaksutaan vaistonvaraisesti", Jarva kertoo.
Puhekielen ja kirjakielen välillä on myös monesti selvä tyyliero. Puhekieli on toimivaa käyttökieltä arkisissa ympyröissä, mutta kaikkiin tilanteisiin se ei sovi. Silloin otetaan käyttöön kirjakieli.
"Ehkä rapautumisena voisi pitää sitä, jos kielenkäyttäjä ei ymmärrä puhekielen ja kirjakielen välistä eroa, vaan käyttää puhekielen mukaisia muotoja myös kirjoittaessaan",
Terve järki apuna
Moni suomalainen ei kovin hyvin hallitse kirjakielen kaikkia vivahteita tai on tottumaton "hienomman" kielen käyttämisessä.
"Joskus kenelle tahansa tulee tilanteita, joissa joutuu miettimään, miten tämän nyt sanoisi", Timo Nurmi huojentaa.
Tutkijoiden mukaan kirjakieltä käyttäessä kannattaa muistaa, että monet säännöt ovat sidoksissa sosiaalisiin käytäntöihin. Terveellä järjellä ja tilannetajulla pärjää.
"Mitä yleisempää jonkin tietyn muodon tai sanan käyttäminen on, sitä suuremmalla syyllä voisi ajatella sen sopivan myös kirjakieleen."
Puhekielen "me mennään" on kieliopillisesti väärin. Eikö toisaalta voisi sanoa, että kirjakielen vaatima muoto "me menemme" on väärin, kun kukaan ei sitä puheessaan käytä.
Elämä on laiffii
Elävään käyttökieleen tarttuu kuin takiaisina muoti-ilmauksia. Nurmen ja Jarvan mukaan niitä kasvattaa media löysäkielisine paminoineen ja mainoksineen.
"Usein esimerkiksi mainosten sloganit tulevat yleiseen käyttöön. Samoin enemmän tai vähemmän todenmukaiset sitaatit jonkun julkisuuden henkilön kielenkäytöstä", Jarva huomauttaa.
Jarvan mukaan lehtiä lukiessa tuntuu, että joka toinen suomalainen on "suivaantunut" jostakin tai että kaikki mieshiihtäjät ovat "karpaaseja".
"Etukäteen on mahdotonta tietää, mitkä ilmaukset tai sanonnat jäävät pysymään, mitkä taas unohtuvat yhtä nopeasti kuin tulivatkin julkisuuteen", Nurmi lisää.
