Satunnaisen kävijän silmin ja korvin Liettuan suurin ongelma on autojen varashälytinten laukeaminen omia aikojaan. Vilnan kaduilla kulkiessa joutuu pitelemään tämän tästä korviaan varashälytinten vinkuessa ilman syytä.
Käytettyjen saksalaisautojen tuonti ja kunnostus on kehittynyt Liettuassa tärkeäksi yritystoiminnaksi. Autoja remontoidaan ja välitetään laajoille idän markkinoille. Osa autoista jää Liettuaan ja osa niistä näyttää toimivan huonosti.
EU:n uudet jäsenmaat ovat kummallinen sekoitus vanhaa ja uutta. Itäisen Keski-Euroopan kaupunkien katuja mittaillessa tajuaa niiden pitkän historian. Vilna oli jo satoja vuosia sitten mahtava kaupunki, kun Suomessa vielä vaihdettiin oravannahkoja.
Kommunistivallan aika mullisti asetelmat. Suuri historia, sivistys ja vauraus vaihtuivat köyhyyteen ja harmauteen. Esimerkiksi liettualaiset, jotka muodostivat aikanaan puolalaisten kanssa mini-imperiumin, taantuivat Neuvostoliiton periferiassa Baltian köyhimmäksi osaksi. Vasta nyt, toistakymmentä vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, tuntuu Liettua ja kaksi muuta balttimaata pääsevän jaloilleen.
Historia on kummallinen kyytipoika. Vaikka Liettuasta tuli neuvostovallan aikana köyhä maatalousmaa, säilyttivät liettualaiset vahvan itsetuntonsa. He ovat ylpeitä suuresta historiastaan ja sanskriittiä muistuttavasta Euroopan vanhimmasta elävästä kielestään. Kun rikkaan kännykkämaan edustaja laahustaa maailmalla heikkoine itsetuntoineen kumarassa, kulkee köyhä liettualainen pää pystyssä missä ikinä liikkuukaan.
Euroopan maantieteellinen keskipiste on Liettuassa. Liettualaiset ovat siis sanan varsinaisessa merkityksessä eurooppalaisia. Voisi siis kuvitella, että he olisivat riemuissaan "Eurooppaan paluusta". Suurin osa liettualaisista, latvialaisista ja virolaisista on varmasti hyvillään EU-jäsenyydestä, joka merkitsee tavallaan historian vääryyksien oikaisua.
Nato antaa turvallisuuden tunteen ja EU toiveen vauraammasta tulevaisuudesta. Suuri euforia on kuitenkin loistanut poissaolollaan niin Liettuassa kuin muissakin vanhoissa kommunistimaissa. Nato- ja EU-jäsenyydet olivat tärkeitä tavoitteita, mutta kun ne on saavutettu, on välinpitämättömyys Brysselin eliitin tekemisistä nopeasti vallannut mielet. Kiinnostus ensimmäisiä EU-vaaleja kohtaan oli Baltian maissa mikäli mahdollista vieläkin laimeampi kuin vanhoissa jäsenmaissa.
Leipä ei ole monellakaan baltilla niin leveä että jaksaisi kiinnostua EU-insituutioiden äänivaltakiistoista. Bryssel tuntuu yksinkertaisesti vain hyvin kaukaiselta paikalta, niin Euroopan pääkaupunki kuin se onkin.
Sitä vastoin Baltian maiden poliitikoille EU:lla on melkoinen vetovoima. Latviassa ehdokkaita yhtä jaossa ollutta parlamenttipaikkaa kohden oli kaikista jäsenmaista eniten.
Vaikka balttiedustajien palkat ovat vain murto-osa parhaiten palkattujen länsikollegojensa palkoista Euroopan parlamentissa, näyttää mepin työ kiinnostavan kovasti Baltiassakin. Poliitikon työ on Baltiassa varsin tuulista, skandaaleja kaivetaan ahkerasti esiin ja hallitus vaihtuu keskimäärin vuoden välein. Elo Brysselissä ja Strasbourgissa on tähän verrattuna hyvin lokoisaa.
Baltit ovat jo kunnon eurooppalaisia siinäkin mielessä, että viime sunnuntain eurovaaleissa puolueille annettiin näpäytyksiä kotimaan politiikan hoidosta.