10.7.2006

Poikaset ovat nyt 10 ja 9,5 viikon ikäisiä. Pesästä lähtö on edessä parin viikon sisällä. Siihen valmistavat lentoharjoitukset ovat käynnissä. Kahden poikasen ollessa kyseessä on tavanomaista suurempi vaara, että toinen poikasista päätyy maahan harjoitusten yhteydessä ennen aikojaan.

Poikaset ovat nyt 10 ja 9,5 viikon ikäisiä. Pesästä lähtö on edessä parin viikon sisällä. Siihen valmistavat lentoharjoitukset ovat käynnissä. Kahden poikasen ollessa kyseessä on tavanomaista suurempi vaara, että toinen poikasista päätyy maahan harjoitusten yhteydessä ennen aikojaan.

Olen silloin tällöin toimittanut ennen aikojaan maahan joutuneita poikasia takaisin pesään. Se ei ole välttämätöntä, sillä yli 10 viikon ikäisellä kotkan poikasella ei ole maassakaan vakavasti otettavia vihollisia. Emot ruokkivat poikasta myös maahan. En ole vielä päättänyt, miten nettipesällä tässä tilanteessa tulen toimimaan, sillä poikkeaahan se niin paljon tavanomaisesta.

Pesästä lähdön jälkeen poikasen elinpiirin keskus on edelleen pesä, jonka lähistöllä se varsinkin alkuaikoina pääosin oleskelee. Minulle on myös kertynyt lukuisia havaintoja, että jo lentoon lähteneet poikaset ovat ruokailleet pesällä, jonne emolinnut ovat toimittaneet niille ruokaa. Erot eri yksilöiden välillä ovat kuitenkin suuret.

Olin puuhamiehenä 1990-luvun alussa toteutetussa poikasten radiolähetinseurannassa. Seurannan mukaan jotkut poikaset liikkuivat hyvin suppealla alueella aina reviiriltä poistumiseensa asti syys/lokakuun vaihteeseen. Toiset taas seikkailivat jopa yli 15 kilometrin päässä pesältä jo paljon ennen reviiriltä poistumistaan. Kävi myös niin, että ne liikkuivat jopa toisten kotkaparien reviireillä.

Vuosisadan vaihteen molemmin puolin hyvin aktiivisesti toimineen Maakotka 2000 --kampanjan, jossa olin maastovastaavana, toteuttaman satelliittilähetinseurannan tulokset tukivat radiolähetinseurantaa. Poikasten liikkumisalue todettiin vieläkin suuremmaksi, sillä radiolähetinseurannassa poikasta ei aina saatu paikannettua (noin 10 kilometrin kuuluvuus). Pesää poikaset eivät tämänkään seurannan mukaan unohtaneet, vaan palasivat pesäalueelle tuon tuostakin. Syynä saattoi olla suolissa kurniva nälkä, sillä kokematon saalistaja harvoin onnistuu.

Syys-lokakuun vaihteessa poikaset matkaavat kohti etelää, jossa viettävät ensimmäisen talven. Luonnon karsinta on nyt pahimmillaan. Ilmeisesti yli puolet poikasista menehtyy tässä vaiheessa. Selvinneet palaavat alkukeväästä pohjoiseen. Satelliittiseurannan mukaan ei kuitenkaan synnyinseudulleen, vaan kauas kauas pohjoiseen.

Ilmoita asiavirheestä