Nivala Kolea sää ja märkä seurakenttä eivät lannistaneet suviseuroihin saapuvaa vanhoillislestadiolaista seurakansaa Nivalan Venehaan peltoaukiolla. Kumisaappain ja sadevaattein varustautuneet sanankuulijat vakuuttivat hyvää mieltään herätysliikkeen suuren kesäjuhlan kynnyksellä. Myös järjestelyt sujuivat ongelmitta.
"Jumalan sanan takia me tänne tulemme. Tämä on vuoden kohokohta", sanoo oululainen Anna-Kaisa Kangasniemi kiskoen perässään lastenvaunuja asuntovaunualueen kuraisella väylällä. Ilme oli iloinen, vaikka liikkuminen näytti kovin työläältä.
"Tulimme eilen ja olemme sunnuntaihin saakka. Pitää olla vain hyvää retkimieltä, sillä asumme teltassa mieheni ja kahden pienen lapsen kanssa."
Yhtä tyytyväisenä asteli kohti suurta juhlatelttaa ylikiiminkiläinen Myllynevan perhe. Viisi pientä lasta oli puettu tuiki tarpeellisiin kurahaalareihin.
"Suviseurat ovat hyvä tilaisuus päästä seuroihin, kun vuorotyön takia kotona ei aina pääse. Täällä seurat ovat aivan vieressä", niin ikään telttaan majoittuneen perheen äiti Anna-Maija kertoo.
"Tulimme eilen ja lähdemme maanantaina. Aiemmin tuskin päästäisiinkään pois, kun auto on kentällä jumissa", hän naurahtaa.
Viikkojen valmistelu
Myllynevat kertovat, että seuramatkaa on valmisteltu jo viikkoja. "Seura-alueelta ei tarvitse lähteä seurojen aikana mihinkään. Täältä saa kaiken tarvittavan", Anna-Maija Myllyneva kertoi.
Seurapuheiden kuuntelu on perheelle tärkeintä seuroissa. Suviseurat ovat myös sukulaisten ja ystävien kohtauspaikka.
Sateen pehmittämällä seurakentällä oli joukko traktoreita vetämässä autoja, asuntovaunuja ja matkailuautoja paikoilleen. Pehmeimmille alueille autot vedettiin suosiolla traktorilla.
"Olosuhteisiin nähden tilanne on hyvin hallinnassa. Jonoja ei juuri ole ehtinyt tulla", seurojen päätoimikunnan puheenjohtaja Jouko Tölli kertoo. Torstai-iltaan mennessä seurapaikalle tuli jo yli 3 000 asuntoautoa ja -vaunua sekä tuhansia pikkuautoja.
Nivala ja koko Kalajokilaakso on kahden suuren kirkollisen herätysliikkeen, vanhoillislestadiolaisuuden ja herännäisyyden, keskeistä aluetta. Takavuosina 1980-luvulle saakka liikkeiden suhteet olivat hyvin viileät.
"Juuri ja juuri toisiamme siedettiin", muistelee Kärsämäen kirkkoherra Jorma Niinikoski, joka lukeutuu vanhoillislestadiolaisiin.
Hän ja Haapaveden kirkkoherra Teuvo Aho, lestadiolaisia hänkin, sanovat tilanteen olevan nykyisin hyvä. Kummassakin herätysliikkeessä kunnioitetaan toisen työtä. Niinikoski ja Aho toimivat Pyhäjokilaaksossa, jossa herännäisyys ei ole yhtä vahvaa kuin Kalajokilaaksossa, mutta toimii heidänkin seurakunnissaan.
"Omissa seuroissaan molemmat toimivat tahollaan. Yhdessä tehdään työtä seurakunnassa. Sehän juuri on kansankirkon idea, että sen sisään sopii useampia herätysliikkeitä", Aho mainitsee.
Niinikosken mukaan erityisesti piispa Olavi Rimpiläisen aikana liikkeiden välit paranivat. Edelleenkin liikkeiden vaikutus nousee esiin virkavaalien aikaan myös seurakunnissa. Luonnollisesti kummassakin liikkeessä suositaan oman liikkeen pappeja esimerkiksi perhejuhlissa.
"Emme kilpaile herännäisyyden kanssa. Me teemme omaa työtämme omilla kyvyillämme. Se on hieno asia nykyään, että voimme tunnustaa uskomme julkisesti, eikä tarvitse miettiä, ketä on kuulemassa", Aho toteaa.