Hienot lap­suu­den­muis­tot ke­sä­siir­to­las­ta

Paljasjalkainen kuivasjärveläinen Pentti Veteläinen esittelee pinoa harmaakantisia, isoja vihkoja, jotka kätkevät sisälleen palasen hänen lapsuudenmuistojaan.

Kesäsiirtolan päiväkirjoihin merkittiin muun muassa lasten tulo- jalähtöpainot ja jokaiselta päivältä päivän ohjelma.
Kesäsiirtolan päiväkirjoihin merkittiin muun muassa lasten tulo- jalähtöpainot ja jokaiselta päivältä päivän ohjelma.
Kuva: Leinonen Jukka

Paljasjalkainen kuivasjärveläinen Pentti Veteläinen esittelee pinoa harmaakantisia, isoja vihkoja, jotka kätkevät sisälleen palasen hänen lapsuudenmuistojaan. Kysymyksessä ovat vanhat kesäsiirtolatoiminnan päiväkirjat, jotka hän sai haltuunsa entiseltä opettajaltaan Heimo Puotiniemeltä vuonna 1990.

Päiväkirjoihin on kirjoitettu säntillisesti kaunokirjoituksella kesäsiirtolaan tulijoiden nimet, heidän tulo- ja lähtöpainonsa sekä jokaisen päivän ohjelma. Pentti Veteläinen esiintyy itsekin leiriläisenä neljässä peräkkäisessä päiväkirjassa vuodesta 1956 vuoteen 1959. Puotiniemi oli ohjaajana mukana viimeisenä kesänä, jolloin kesäsiirtola pidettiin Iissä, kolme edellistä olivat Haapaveden Etelälahdella.

Kesäsiirtolatoimintaa järjesti Oulun kaupunki viime vuosisadan alusta aina 1990-luvun alkuun asti. Tosin 80-luvulla kesäsiirtolassa ei enää yövytty, vaan siirtolaan lähdettiin bussilla aamulla ja tultiin iltapäivällä takaisin kotiin.

Vielä Veteläisen lapsuuden aikaan kesäsiirtolassa viivyttiin jopa yli kuukauden päivät. Paikkoja jaettiin sosiaalisin perustein. Ajatuksena oli, että lapset saisivat kesäsiirtolassa hyvää ruokaa ja raitista ilmaa vahvistuakseen. Kesäsiirtolatraditioihin kuului siksi terveystarkastus sekä tullessa että kotiin lähdettäessä.

Pentti Veteläisen paino ei kirjojen mukaan ole juuri kesässä noussut. Veteläinen nauraa olleensa sen verran vilkas ja liikkuvainen, että vaikka ruoka leirillä hyvää olikin, häntä oli vaikea saada lihomaan.

Sitä Veteläinen ei tiedä, kuinka päiväkirjat olivat Puotiniemen haltuun jääneet, mutta arvelee saaneensa ne opettajaltaan siksi, että tämä tiesi Veteläisen harrastavan kaikenlaista perinteenkeräystä.

Veteläinen pohdiskelee nyt, tarjotako päiväkirjoja Oulun maakunta-arkistolle vai minne.

"Näissä on satojen lasten nimiä. Moni varmaan haluaisi käydä katsomassa näitä päiväkirjamerkintöjä ja tarkistamassa omia muistikuviaan", Veteläinen pohtii.

Veteläinen muistaa itse erityisen kirkkaasti, kun hän lähti 9-vuotiaana ensimmäisen kerran kesäsiirtolaan Haapaveden Etelälahdelle.

"Linja-auto lähti Keskuskoulun pihalta. Äiti lähti saattamaan, ja menimme ensin kotoa Kuivasjärveltä onnikalla kaupunkiin. Sitten piti kiireessä juosta koulun pihalle, jossa oli hirveä tungos lapsia ja saattamaan tulleita vanhempia", hän muistelee.

Oululaisten kesäsiirtolana toimi koulu. Luokkahuoneista oli tehty makuusaleja, joihin oli tuotu sängyt. Noin 50 pojan porukka jaettiin muutamaan huoneeseen.

Päivät täyttyivät huolettomasta kesänvietosta, pelattiin jalkapalloa ja muita pallopelejä sekä coronaa.

"Haapavedellä läheiselle Vatjusjärvelle oli jonkin verran matkaa, mutta siellä käytiin uimassa. Iltaisin tehtiin retkiä, joille opettaja Pentti Lamminen otti kirjan mukaan. Hän oli tosi hyvä lukemaan ääneen. Myös meistä pojista parhaat lukijat lukivat välillä vuorotellen", Veteläinen muistelee.

Haapavedeltä Veteläinen muistaa myös koulun viereisen ojan, josta sai nahkiaisia. Opettaja pyyti Vatjusjärvestä kalaa verkoilla ja katiskoilla. Aina joku pääsi veneeseen mukaan pyyntivälineitä kokemaan.

Seikkailukirjat esiintyvät päiväkirjojen sivuilla. Muistiinpanot osoittavat, että luettu on muun muassa Tarzania. Iin kesäsiirtolassa kesällä 1959 esiintyy kirjavieraana Bill Brandon, uudisraivaajasankari.

Iistä Pentti Veteläiselle on jäänyt erityisesti mieleen koulun takana ollut kasvimaa ja marjapensaat.

"Koulun kellari haisi hyvälle, kun sinne säilöttiin kasvimaan satoa kuten kurkkuja."

Vaikka kesäsiirtolassa oltiin useita viikkoja, Veteläinen ei muista poteneensa koti-ikävää. Haapaveden päiväkirjoista ei löydy merkintöjä kesäsiirtolasta kesken kaiken kotiin lähteneistä, mutta Iistä kesältä 1959 useampi on joko lähtenyt "omin lupinensa" kotiin tai päiväkirjassa lukee, että "isä haki poikansa kotiin".

"Ii oli niin paljon lähempänä Oulua, että sieltä oli helpompi hypätä onnikkaan tai vanhempien tulla hakemaan", Veteläinen arvelee.

Iissä hän muistelee vanhempien käyneen myös tapaamassa lapsiaan, mutta ei ole varma, käytiinkö vierailulla Haapavedellä asti.

Monet Pentti Veteläisen kesäsiirtolakavereista kuuluvat edelleen ystäväpiiriin. Niin tiiviiksi hitsautui joukko 50-luvun kesäparatiisissa.

Ilmoita asiavirheestä