Heinoslaisuuden Oulun-vuosien loppuvaiheissa Haukiputaan kirkkokin oli vaarassa, mutta ei suinkaan heinoslaisten vaan hivenen liian innokkaan palopäällikön takia. Haukiputaan silloisen kirkkoherran Erkki Jokelan näkemys vuoden 1967 mieltä kuohuttaneista tapahtumista on maltillinen:
"Kirkon portailta kuului yöllä meteliä. Siellä oli ehkä 10--20 heinoslaista, jotka rukoilivat toistellen: Sytytä Herra valitun palvelijasi sydän palamaan. Kaiken päällä palopäällikkö huuteli jo isoon ääneen paineita letkuun. Viime tingassa ehdin väliin, karjuin, että älä vaan säre kirkkoa ruiskun kanssa. Hän huusi vastaan, että etkö kuule, sytyttävät kirkon. Minä vastasin, että eihän ne sytytä, nehän rukoilevat."
Jokelaa oli aiemmin yritetty turhaan värvätä heinoslaisten keulahahmoksi ja julkisuudessa epäiltiinkin, että kyse olisi ollut jonkinlaisista kostotoimista. Jokelan mielestä lehdet paisuttelivat asiaa: "Se oli hiljaista kesäaikaa ja jutuista oli pulaa. Eivät he todellisuudessa uhanneet kirkkoa." Värväyskään ei Jokelan mukaan ollut paljon mitään.
Erkki Jokela tunsi henkilökohtaisesti Heinosten perheen työskenneltyään Oulun pappina vuodet 1955--63 ennen Haukiputaalle siirtymistään. Perhe osallistui viikoittain pakanalähetyspiiriin.