Lauantai-ilta Beirutin kristityllä alueella Ashrafijassa. 24-vuotias Jad Lian istuu sohvalla ja tuijottaa mykkää matkapuhelintaan.
"Normaalisti tähän aikaan illasta se soi lakkaamatta. Ystävät ja tutut kyselevät, minne mentäisiin. Nyt kukaan ei soita. Suurin osa ystävistäni on ulkomailla - Ranskassa, Saksassa, Yhdysvalloissa, Syyriassa", Lian pohtii surullisena.
"Eipä silti, eivät Beirutin lukuisat yökerhot ja klubit olisikaan auki", Lian lisää.
Entinen Lähi-idän viihteen mekka on muuttunut aavekaupungiksi.
Vielä runsas kuukausi sitten ranskalainen uutistoimisto AFP kirjoitti kaupungin yöelämästä otsikolla "Beirut - arabimaailman synnin kaupunki". Siinä kuvailtiin, kuinka vapaamielinen Beirut juhlii aamuun saakka ja kuinka kaupungissa kukoistaa myös homokulttuuri.
Kaupungin rakennusten kyljissä repsottaa vielä mainosjulisteita menneestä. Maailman kuuluisimmat dj:t soittivat Beirutissa, lippujen hinnat klubeille olivat korkeimmillaan yli 100 Yhdysvaltain dollaria. Oli konsertteja: 50 Cent, Suzanne Vega, Megadeth.
Jad Lian päättää kuitenkin lähteä katsomaan, löytyisikö lähialueen baareista tuttuja. Kävelemme Gemmayze-kadun trendikkäiden drinkki-baarien ikkunoiden ohi. Niissä kussakin on vain kourallinen ihmisiä.
"Yleensä niihin piti varata paikat etukäteen, koska sisään ei sopinut", Lian kertoo. Nyt sitä ongelmaa ei ole, vaan pääsemme Goto-baarissa pöytään istumaan.
Viereisessä pöydässä väitellään kiivaasti: "Väittelevät politiikasta. Yksi pojista kannattaa Hizbollahia, yksi kristittyjen Michel Aounia", Lian kääntää.
Muualla maailmassa moinen mielipide-ero voisi johtaa käsikähmään, mutta ei Beirutissa.
"Sisällissodan aikaan syntyneet nuoret ovat tottuneet olemaan eri mieltä sopuisasti, sillä muu voisi olla liian vaarallista".
Lian on syntynyt kesällä 1982, jolloin Israel myös pommitti Beirutia raskaasti. Sisällissodasta hän muistaa pommisuojat.
"Niissä oli rottia. Rotta puri setääni nenään. Meidän piti yrittää rakentaa pahvista suojia yöksi, jotta rotat eivät pääsisi kimppuumme", Lian muistelee.
Israelin tämänkertaiset pommitukset tuhosivat hänen sukupolvensa uskon tulevaan.
"Maksoin opinnoistani 40 000 Yhdysvaltain dollaria Beirutin Amerikkalaisessa yliopistossa. Tutkintoni on turismialalta. Miten tänne nyt yhtään turistia tulee, ja kun sota joskus loppuu, sitä seuraa talouslama. Minulla ei ole mitään toiveita saada töitä vuosiin.