Vaala Lohitalon edustalle lauantaina kokoontuneet kyläläiset arvailevat toistensa nimiä. "Voi, muistatko silloin kun" huudahtaa moni. Se, mitä parisataapäinen kylätapaamiseen kokoontunut joukko muistelee on aika, jolloin Jylhämä vielä oli.
Suurin osa kokoukseen saapuneista tuli Jylhämään ensimmäisen kerran vuonna 1947 voimalaitosrakentamisen vanavedessä.
"Isä oli voimalaitoksella töissä", muistelee Hannu Kylmälä. "Tuolloin Uutela oli pelkkää liejua ja mutaa. Kouluun mentiin aina kumisaappaat jalassa."
"Ensimmäinen koulu oli kylmä parakki. Riemuliiteriksi sitä kutsuttiin. Parakin toisessa päässä oli tanssipaikka." kuvailee samaa koulua käynyt Juhani Laurila.
"Se oli mukavaa aikaa", naurahtaa Kylmälä. "Miehiä tuli suoraan sotarintamalta ja paikka oli melkoinen villi länsi."
"Mutta ei tänne takaisin kaipaa", Laurila pohtii katsellessaan ympärilleen Uutelassa.
Uutela on myytävänä
Kolme kilometriä Vaalasta länteen sijaitseva Jylhämä eli vireintä aikaa voimalaitoksen rakentamissta 40-luvulta 70-luvun alkuun saakka. Parhaimmillaan kylässä asui yli 2 000 asukasta ja palvelut olivat monipuoliset.
Tänä päivänä Jylhämän keskustassa ei ole liiketoimintaa, asukasluku on supistunut alle sataan. 70-luvun automatisoitumisen myötä yksi henkilö hoitaa sen, mihin aiemmin tarvittiin satoja ympärivuorokautiseen valvontaan.
Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemissa, voimalaitoksen keskijohdolle rakennetuissa punalautaseinäisissä paritaloissa on ikkunoihin teipattu "myytävänä". Vain yhden seinässä on tikkataulu ja lapsia pihalla leikkimässä.
Vaalan 50 vuotispäivän aattona järjestetty tapaaminen houkutteli väkeä Ruotsia myöten. Yksi vetonaula oli Jylhämässä lapsuutensa viettäneen Terttu Karppisen muistelmateoksen "Omat nimet kirjassa" julkistamistilaisuus.
Pahviparakit paloivat jouluisin
Kylän autioitumista enemmän entisiä kyläläisiä kismittää Uutelan rakennusten kohtalo. Entiset Jylhämän asukkaat näkisivät rakennukset mieluiten museo- tai matkailukäytössä.
"Rakennukset tehtiin voimalaitosaikana Uutelan herroja varten", kertoo Vaalan kunnan osastosihteeri Sinikka Kaltiainen. Uutelassa on yöpynyt muun muassa presidentti Kekkonen. Kaltiainen itse vietti lapsuutensa Uutelassa hänen isänsä työskennellessä Nuojuan voimalaitoksen sähköteknikkona.
"Lapset eivät tuolloin päässeet hyppimään herrojen nurmikoille", Kaltiainen muistelee. Monet lauantaina kokoontumiseen tulleista saivatkin vasta nyt ensimmäisen kerran nähdä arvokkaat rakennukset sisältä.
Monen jylhämäläisen tavoin Kaltiainenkin pahoittelee Fortumin päätöstä myydä rakennuksen yksityiselle.
"Kunta lahjoitti esineet Kainuun museolle, muttei rakennusten seiniä. Nämä rakennukset ovat suojelukohteita, mutta se ei velvoita huolehtimaan niistä. Fortum tarjosi pari vuotta sitten rakennuskokonaisuutta kunnalle, mutta johtavat poliitikot vastustivat kauppoja. Kun kunta vihdoin sai tehtyä päätöksen, oli kaupat yksityisen ostajan kanssa jo solmittu."
Kaltiainen jatkaa muistelemalla lapsuudenaikaisen ystävänsä Marja Nuojuan kanssa elämää työläisten parakeissa ja pahviteltoissa, joita myös Intiaanikyläksi kutsuttiin.
"Joka joulu paloi ainakin yksi", Kaltiainen kertoo.
"Ja minä muistan kuinka palopäällikkönä toiminut isäni Jorma Pörhö istui kylpyammeessa karvareuhka päässä. Lakista roikkui pitkiä jääpuikkoja", Nuojua nauraa.
"Yhtiö teki virheen kieltäessään työntekijöitä ostamasta taloja. Eläkkeelle siirtyessään työntekijällä oli kolme kuukautta aikaa lähteä kodista", Kaltiainen sanoo. Ja niin Jylhämä autioitui.