Wien Nokian kännykän liikkuva kuva toisiaan kohti kurkottavista käsistä on alun perin peräisin Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin kattofreskosta. Fresko on yksi merkittävimmistä ja monumentaalisimmista taidehistorian luomuksista.
Michelangelo Buonarroti (1475-1564) aloitti tuon kattofreskon teon paavi Julius II:n kutsusta vuonna 1508 ja lopetti sen neljän vaivalloisen vuoden jälkeen vuonna 1512.
Saman aikaan samassa rakennuskompleksissa työskenteli toinen täysrenessanssin mestari, Rafael. Hän maalasi stanzojen freskoja, Disputaa, Ateenan koulua ja Parnassoa oppilaineen.
On luonnollista, että Rafael ja Michelangelo seurasivat toistensa tekemisiä, olivathan he molemmat olleet Firenzessä esimerkiksi vuonna 1504, jolloin Michelangelo oli lopettanut siellä veistoksen Davidista ja käynyt käsiksi taidehistoriallisesti merkittävään Cascinan taistelukuvaukseen Palazzo Vecchiossa.
Merkittävä luonnos revittiin paloiksi
Sanotaan, että Rafael oli tullut kaupunkiin vartavasten nähdäkseen teoksen. Cascinan taistelun maine oli kiirinyt kauas jo suunnitteluvaiheessa, johon se valitettavasti jäikin. Luonnos revittiin osakokonaisuuksiksi ja levitettiin taiteilijapajoihin opiksi.
Onneksi kokonaisuudesta on Aristotile da Sangallon kopio. Siitä näkee, että teoksessa Michelangelo pääsi siihen, mistä hän on kuuluisa ja mikä vaikutti manierismin syntyyn ja jopa barokkiin.
Kuvapinta on täyteen sullottu alastomia miehiä, joiden ihannevartalot ovat monumentaalisia ja lihaksikkaita ja vaihtelevasti kiertyneitä. Aikalaisista tämä valmistuva teos oli sensaatiomainen. Aikalainen Giorgio Vasari kertoo Vite-kirjassaan:
"...ja muutamat, jotka olivat nähneet nämä jumalaiset hahmot, vakuuttavat nyt, että he eivät ole Michelangelon eikä toisten kädestä nähneet vielä mitään parempaa, ja eikä kukaan nero voi koskaan saavuttaa tämän teoksen kaltaista ihanuutta."
Rohkeasti kirjoitettu. Rafaelilla taistelukohtauksen vaikutteet ovat näkyvissä Stanza-kuvissa, mutta rafaelimaisesti pyöristettyinä. Hän pysyi tiiviimmin antiikin ideaalissa kuin yltiöpäinen Michelangelo.
Rafaelin hahmot ovat notkeampia, kommunikoivat muodoillaan ja muodostavat harmonisia kokonaisuuksia. Toinen merkittävä Michelangelon aikalainen oli yleisnero Leonardo.
Miltähän hänestä tuntui, kun kohtalo pani hänet tekemään samaan aikaan Michelangelon kanssa Palazzo Veccioon ja jopa samaan saliin ja vielä taisteluteemaa, Anghiarin taistelua?
Benvenuto Cellini nimitti molempien taiteilijoiden luonnoksia "maailman kouluksi" ("la scuola del mondo"). Leonardonkaan teos ei ole säilynyt.
Michelangelon
vaikutus suurin
Wienissä esillä olevassa Michelangelo ja hänen aikansa-näyttelyssä on Albertinan omista kokoelmista vain kahdeksan Michelangelon punaliitupiirosta.
Useimmat niistä on hankittu Michelangelon ihailijan Peter Paul Rubensin omistuksesta. Kokoelma on tältä osin pieni, mutta näyttelyn tarkoitus onkin osoittaa, kuinka piirustukset vaikuttivat toisten tekemiin piirustuksiin.
Joihinkin vaikuttivat Michelangelon ideaalit, kun taas joitakin inspiroi Leonardo tai Rafael. Kuraattori Achim Gnamm sanoo tässä yhteydessä, että ei ole aina niin, että nuorempi oppii vanhemmalta tai että se, jolla on paljon oppilaita, antaa vaikutteita enemmän kuin se, jolla ei ole paljon ketään.
Gnamm sanoi, että Michelangelo vaikutti enemmän yli kaksikymmentä vuotta vanhempaan Leonardoon kuin päinvastoin.
Michelangelon vaikutus taidehistoriaan on siksikin suuri, koska hän teki maalauksia, piiroksia, veistoksia ja arkkitehtuuria yli 70 vuotta.
Näyttely Michelangelo ja hänen aikansa Wienin Albertinassa 24.10.04 saakka.