Vihreä deeli jäi luostarin hyllylle ostamatta ja valkoista airagia emme uskaltautuneet maistamaan, mutta näimme vihreää aroa silmänkantamattomiin, purppuraisia hiekkadyynejä ilta-auringossa ja przewalskinhevosia Hustain Nuruussa kokonaisen lauman.
Niin, kesälomalla taloustoimittajakin unohtaa vähäksi aikaa bruttokansantuotteet, taitetut indeksit, arput ja sipot. Hän lentää pienen porukan kanssa kauas itään Ulaan Baatariin. Sieltä alkoi vaelluksemme Mongolian vihreillä aroilla.
Taivaanrantaan ulottuva vihreys ja lempeä tuuli antavat silmille ja mielelle vapauden, liikkumatilaa ilman rajoja. Mieleen pulpahtaa Uuno Kailas, joka joskus totesi, että takana länttä ja Eurooppaa, edessä Aasia, itä
Muutamat tiedemiehet väittivät sata vuotta sitten, että suomalaiset ovat oikeastaan mongoleja. Siitä ei kannattanut silloin eikä nytkään loukkaantua. Mongolialla on niin upea menneisyys ja luonto, että niistä kannattaa olla ylpeitä. Tulevaisuus on Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vasta tekeillä.
Gobin autiomaan rajalla, entisessä pääkaupungissa Karakorumissa on vielä merkkejä Tshingis-kaanin perustamasta imperiumista, joka juhlii tänä kesänä perustamisensa 800-vuotisjuhlia.
Tänään Mongolia on rahtunen siitä maailmanvallasta, jonka Tshingis-kaani nitoi yhteen 1200-luvulla. Mongolivalta ulottui silloin Euroopassa Puolan ja Itävallan porteille, pohjoisessa Venäjä ja etelässä Kiina kuuluivat mongolien valtakuntaan. Vuonna 1206 Tshingis-kaani julisti itsensä kaikkien Altai-vuoriston itäpuolisten heimojen herraksi. Hänen nimensähän merkitsee ´´sangen mahtava kaani´´.
Nyky-Mongolia on pinta-alaltaan liki viisi kertaa Suomea suurempi ja asukkaita on vain 2,5 miljoonaa. Tilaa on. Siellä täällä arolla vaeltelee hevos- tai kamelilauma ja jossain nököttää pieni jurttayhdyskunta.
Yö jurtassa on rauhallista. Siellä ei nukkumista häiritse liikenteen melu eikä kännykkä tirise, kun kenttää ei ole. Aamuyöstä karjanlanta palaa kaminassa ja levittää lämpöä viileyteen. Gobin autiomaassa on dinosaurusten ja muiden muinaiseläinten luurankoja mittaamattomasti. Kuiva hiekka on säilyttänyt niitä kymmeniä miljoonia vuosia. Osa on kaivettu ylös museoihin, mutta suurin osa makaa vielä hiekassa ja piilossa. Öljy voi muuttaa kaiken, sitä kun löytyy myös Gobin autiomaasta.
Kansa elää maaseudulla liki luontaistaloudessa. Mongolian kansantulo asukasta kohden jää 300 dollariin vuodessa, kun se meillä Suomessa on satakertainen, 30 000 dollaria. Siitä huolimatta Mongoliassa näkee vain hymyä ja tyytyväisiä ihmisiä.
Kesällä suurin vitsaus on kuivuus ja talvella paukkupakkaset. Kuiva kausi, zud, tappoi vuosituhannen vaihteessa kolmasosan Mongolian karjasta. Jos nyt kesällä sataisi tarpeeksi, silloin saataisiin talveksi riittävästi ruoka-aineita.
***
Suomi tuskailee kuumuuden ja kuivuuden keskellä. Viljasato jää pieneksi. Ruoan hinta noussee. Tänä kesänä lomalaisilla on kuitenkin ollut upeat säät, olipa vapaajakso sitten alku- tai loppukesästä.