Tohtoritehtailun pelätään vaikuttavan tutkimuksen laatuun. Eniten aihetta huoleen on teknisessä tutkimuksessa.
Suomen Akatemian tuore pääjohtaja Raimo Väyrynen on huolissaan tohtoritehtailun vaikutuksesta tutkimusten laatuun. Väyrysen mukaan humanististen ja yhteiskuntatieteiden alalla väitöskirjojen taso ei ole ainakaan noussut. Suuri osa tutkimuksista on Väyrysen mukaan kelpo työtä, mutta niiden kirjavuus on kasvanut. Tämän tunnustavat myös yliopistot, joskaan ne eivät täysin allekirjoita Väyrysen hiljattain esittämiä väitteitä.
Toinenkin huolenaihe on. Nokian globaalista teknologiapolitiikasta vastaava johtaja Erkki Ormala on huolissaan siitä, että suomalaisen teknisen tutkimuksen kärki on menettänyt etumatkansa kansainvälisessä kilpailussa. Hänestä tietotekniikan huippuyksiköt kärsivät siitä, että tutkimusrahaa on jaettu yhä useammille tiedekunnille ja ammattikorkeakouluille. Huippuyksiköiden tasoa ei ole parannettu, vaan valtio ja koulut ovat panostaneet tutkimuskentän laajennukseen. 20 yliopiston lisäksi resursseista kilpailee 29 ammattikorkeakoulua.
Suomen strategia on panostaa koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Jotain on ilmeisesti vialla. Koulutukseen annetaan rahaa entistä enemmän, mutta siitä huolimatta pelätään, että Suomi putoaa kehityksen rattailta. Tutkimuksen ja tieteen tasosta kertonee sekin, ettei Suomi ole saanut tiede-Nobelia sitten A.I. Virtasen.
Suomessa on vallalla käsitys, että mitä enemmän ja pitemmälle kansalaisia koulutetaan, sitä kilpailukykyisempi Suomi on. Niinpä maistereita ja tohtoreita on pilvin pimein, mutta käden taitoja osaavia putkimiehiä, puuseppiä ja talonrakentajia ei ole riittävästi. Koska koulutuksen suuntaa on vaikea yhtäkkiä muuttaa, osa akateemisesta väestä koulutetaan suoraan työttömyyskortistoon.
Toinen harhakäsitys on, että kilpailukyky paranee, kun rahaa jaetaan tasaisesti jokaiselle yliopistolle ja ammattikorkeakoululle. Pääjohtaja Väyrynen korostikin, ettei tohtoreita pidä tehtailla pelkän rahoituksen ja yliopistolle kertyvien pisteiden toivossa. Tietotekniikan alalla kovia tutkimustuloksia tulee muualta maailmasta kuin Suomesta.
Tieteestä ja tutkimusvaroista päättävien olisi aika miettiä, tuottavatko panostukset riittävän hyvin. Onko tarkoituksenmukaista tukea kaikkea tutkimusta jokaisessa yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa vai pitäisikö rahaa suunnata enemmän sinne, josta olisi hyötyä koko yhteiskunnalle?
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rajaa on viime aikoina haluttu hämärtää, kun sitä päin vastoin pitäisi selventää. Pääjohtaja Väyrysen mukaan ammattikorkeakoulut ovat parhaimmillaan palvellessaan oman alueensa tarpeita ja yrityselämää. Tulevaisuudessa pk-yritykset ovat yhä tärkeämmässä asemassa työllistäjinä, ja niiden kehittämiseen tarvitaan ammattikorkeakouluilta kunnianhimoista otetta.
Koulutus ja tasokas tiede ovat kiistatta Suomen kilpailukyvyn ehdottomia edellytyksiä. Siksi tieteen tasosta on huolehdittava. Viime vuonna tohtoreita valmistui ennätysmäärä eli yhteensä 1 257. Tavoitteena on 1 600 tohtoria vuodessa. Jotta väitöskirjat olisivat jatkossakin tasokkaita, on panostettava tutkijoiden ohjaukseen. Nyt ohjaus on riittämätöntä.
Suomi tarvitsee tieteellisesti kouluttautunutta työvoimaa, ja opiskelijoita on rohkaistava jatko-opintoihin, mutta laadusta tinkimättä. Vaikka tiedemaailman alueellinen jakautuminen on erinomainen asia, päällekkäisyyksiä on liikaa. Yliopistojen ja korkeakoulujen tulisi profiloitua entistä enemmän omiin osaamisalueisiinsa.