Reis­su­me­hi­läi­set tekevät kor­pi­hu­na­jaa

Taivalkoskelainen Pentti Parviainen sai tietää miehestä, joka siirtelee tarhaamiaan mehiläisiä pesissä ympäri Suomea. Mehiläisten siirteleminen ympäri Suomea takaa puhtaan ja erikoisen hunajan.

Mehiläisillä on pesässään kova kuhina päällä, kun hunajaa pitää saada valmiiksi.
Mehiläisillä on pesässään kova kuhina päällä, kun hunajaa pitää saada valmiiksi.
Kuva: Tuomo Polo

Taivalkoskelainen Pentti Parviainen sai tietää miehestä, joka siirtelee tarhaamiaan mehiläisiä pesissä ympäri Suomea. Parviainen tiesi mehiläisten työskentelyn moninkertaistavan alueen marjasadon ja hänellä oli mehiläisiä kiinnostavia seutuja tiedossa. Niinpä Parviainen houkutteli Pasi Seikkulan mehiläisineen Taivalkoskelle.

Seikkulan Lappi-Hunaja työllistää satoja tuhansia työntekijöitä, mehiläisiä nimittäin. Yrityksen pääpaikkana on Lapin kunta Satakunnassa. Sieltä käsin mies ajelee kuorma-autollaan muun muassa Nurmekseen ja Kemijärvelle, minne hän sijoittaa mehiläispesiä.

"Kaikilla näillä alueilla on toisistaan poikkeava mikroilmasto ja kasvillisuus. Mehiläiset valmistavat eri alueiden kukista erilaisia hunajamakuja. Lisäksi kukinta tapahtuu eri aikaan eri puolilla Suomea", Seikkula tiivistää.

Lappi-Hunajalla on yhteensä 300 pesää, joista 150 on reissun päällä. Taivalkoskella pesiä on 36. Pohjoisen mehiläiset keräävät mettä lähinnä hillan ja puolukan kukista sekä tunturikurjenherneestä ja maitohorsmasta.

Lappi-Hunaja valmistaa muun muassa puolukkahunajaa ja jänkhähunajaa. Hunaja on nimetty sen mukaan mistä hunajan mesi on kerätty. Hunaja ei kuitenkaan maistu puolukalle tai jäkälälle.

"Hunaja on aina makeaa, ei koskaan karvasta. Hunajassa on noin 300 erilaista komponenttia, joihin sisältyy maku, väri, koostumus ja aromiaineet", Seikkula kertoo.

Puolukkahunaja on Seikkulan mukaan maultaan neilikkaan vivahtava ja hapokas. Ulkomuodoltaan se on juokseva ja pronssinen. Puolukkahunajan tuotanto onnistuu, koska mehiläiset talvehtivat etelässä ja ne tuodaan pohjoisen korpimaisemiin puolukan kukinta-aikaan. Ne sijoitetaan alueelle, jolla ei ole samanaikaisesti muita mehiläisiä houkuttelevia kukkia. Syntyy puhdasta puolukkahunajaa.

Luonnonvaraisista kasveista kerättäessä kaikkia hunajalaatuja ei joka vuosi tule. "Kelit on oltava kohdallaan, kukinta hyvää ja mehiläiset laadukkaita", Seikkula luettelee.

Pohjoisilta laakeuksilta kerätty hunaja on Seikkulan mukaan erityisen suosittua ulkomailla, muun muassa Saksassa.

"Puolet yrityksemme tuotannosta viedään ulkomaille", Seikkula laskee. Lappi-Hunajan varastolta lähtee vuosittain 100 000 hunajapurkkia maailmalle.

Satakunnasta ei viitsisi lähteä Pohjois-Suomeen turhaa reissua tekemään. Niinpä Seikkula onkin kehittänyt pesiin seurantajärjestelmän. Muutamassa pesäryhmässä on pieni tietokone, digitaalinen vaaka, sade- ja lämpömittarit sekä kännykkä ja puhekone, joiden avulla saadaan tietää alueen tilanne.

Seikkula soittaa pesässä olevaan puhelimeen ja ääni juttelee englanniksi, kuinka Taivalkoskella kolmisen viikkoa ollut pesä painaa soittohetkellä 61 kiloa.

Seikkulan mukaan mehiläispesässä asustaa keskimäärin 80 000 mehiläistä. Seikkula vie mehiläiset talveksi Etelä-Suomeen ja antaa niille sokeriliuosta talviravinnoksi hunajan sijaan. Mehiläisten talvehtiessa etelän olosuhteissa, ne ovat jo alkukesästä iskukykyisiä pohjoisessakin.

Ilmoita asiavirheestä