Saksassa on tehty jo kaksi suurta ratkaisua, joissa työntekijöiden viikkotyöaikaa pidennetään tuottavuuden parantamiseksi. Asia nousee esiin myös Suomessa.
Työajan pidennys on noussut yhä vahvemmin esille keinoksi kasvattaa eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Tuorein konkreettinen esimerkki saatiin perjantaina Saksasta Daimler-Chryslerilta. Yritys ilmoitti päässeensä työntekijöidensä kanssa sopimukseen uusista työajoista. Osalla yrityksen työntekijöistä viikkotyöaika pitenee 35:stä jopa 40 tuntiin. Työntekijät saivat hyvityksenä lupauksen työpaikkojen säilymisestä nykyisillä tehtailla vuoteen 2012 asti.
Daimler-Chryslerin ja jo vähän aiemmin Siemens AG:n toteuttamat samantyyppiset työaikaratkaisut ovat osa yritysten pyrkimystä parantaa kannattavuutta. Kahden saksalaisjätin ratkaisut ovat merkittäviä etenkin saksalaisesta, mutta huomionarvoisia myös muun Euroopan näkökulmasta. Niitä voi pitää ennakkotapauksina.
Ilman nyt solmittua pakettia kumpikin saksalaisyritys olisi johtonsa mukaan siirtänyt tuotantoaan ulkomaille, edullisemman työvoiman luo. Sama keskustelu työpaikkojen karkaamisesta on käynnissä käytännössä kaikissa Länsi-Euroopan maissa. Tuotantoa ja työpaikkoja on jo tähän mennessä siirtynyt Länsi-Euroopasta sadoin tuhansin Itä-Eurooppaan, Kaukoitään ja muuallekin. Kehityssuunnalle ei ole näkyvissä loppua.
Suomessa keskustelu työaikojen pidentämisestä toistaiseksi ollut varovaista. Täällä puheita on jarruttanut muun muassa se, että työaikoja ei ole Suomessa pudotettukaan yhtä alas kuin esimerkiksi Saksassa tai Ranskassa. Siksi työnantajatkaan eivät ole pitäneet realistisina ainakaan sellaisia hyppäyksenomaisia työajan venytyksiä, joista Saksasta on nyt esimerkkejä.
Silti työaikakeskustelu on nousemassa pintaan täälläkin. Teknologiateollisuus ry:n eli entisen Metalliteollisuuden toimitusjohtaja Martti Mäenpää avasi aihetta perjantain Kalevassa. Hänen mukaansa Suomessakin on edessä aika, jolloin pitää pohtia mahdollisuutta kohentaa kilpailukykyä työaikaa pidentämällä.
Mäenpää viittasi teknologiateollisuuden vuosittaisiin työtunteihin. Suomessa työtunteja kertyy noin 1 600, Virossa 1 800 ja esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa jopa pitkälle yli 2 000.
Työntekijäjärjestöissä jo pelkät vihjaukset työajan pidentämisestä ovat herättäneet närää. Ajatukset eivät saa kannatusta työntekijäpuolella muun muassa siksi, että Suomessa on satojatuhansia ihmisiä kokonaan työtä vailla. Sopivampi ratkaisu olisi niistä nykyisen työn jakaminen pienempiin osiin. Lisäksi moni tekee jo nyt käytännössä pitempää työviikkoa kuin työehtosopimukset edellyttävät.
Voi olettaa, että Suomessa nousevat samat tuntemukset pintaan kuin Saksassa. Työntekijät pitivät siellä kiristyksenä tilannetta, jossa työpaikkojen säilyttämisen ehtona oli suostuttava pitempään työaikaan. Kun työvoimakustannusten ero esimerkiksi Länsi-Euroopan ja Kaukoidän välillä on tällä hetkellä huikea, voi kysyä, mihin lopulta päädyttäisiin. Esimerkiksi Saksassa jotkut taloustutkijat puhuvat jo tarpeesta venyttää työviikkoa 42 tuntiin.
Suomessa syksyllä edessä olevissa työmarkkinaneuvotteluissa kysymys työajan pidentämisestä tuskin nousee vakavammin esille. Työajasta keskustelemisen tarve kaiken lisäksi vaihtelee eri aloilla. Aihe kummittelee kuitenkin taustalla. Tuottavuuden kohentaminen joko työaikoja pidentämällä tai muilla keinoilla on joka tapauksessa lähivuosien tärkeä keskustelunaihe Suomen työmarkkinoilla. Globalisaatio pakottaa siihen.