Oulu Hihat heiluvat toista kesää. Hihojen sisällä ruumiillistuu taiteellinen johtaja, Pirjo Yli-Maunula.
Nykytanssitapahtumien ykkösketjuun kuuluvan Täydenkuun tanssien kolmas Yli-Maunula -suvikin, 2005, on ehtinyt saada sisältöä, vaikka tämänkesäinen on vasta tänään alkamassa. Tulevan vuoden tuliainen tarttui hihaan kesäkuisesta New Yorkista.
"Tapasin Nykissä uusseelantilaissyntyisen Jeremy Nelsonin tanssija-koreografi-opettajan. Ihastuin kovasti hänen tunteihinsa. Esitin kutsun alustavasti."
"Se mikä minua kiinnosti Jeremyn opettamisessa on, että hän yhdistää sekä Klein- että Aleksander-tekniikkaa ja nykytanssia. Luontevaa jatkoa se olisi Pyhäjärvellä, koskapa festivaalilla on parina kesänä opastettu Kleinin pariin. Persoonana hän on miellyttävä, vaatimaton ja paljon antava. Taitaa kuulostaa melkein viiniltä!"
"Jeremy Nelson itse olisi halukas tuomaan lisäksi jonkun ryhmäteoksistaan, mutta se voi olla taloudellisesti vaikeempaa. Katsotaan. Yhdistelmä esiintyminen ja opettaminen kyllä toteutetaan."
Elävän kuvan
kesätovi edessä
Pirjo Yli-Maunula on saattanut päätöksen vast'ikään itä-länsi -liikkeen: Hänen puolisonsa Tapani Launosen työ Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun hallinnoimassa Cadimef-projektissa vei Oulusta kahdeksi vuodeksi Joensuuhun. Ouluun uudelleenasuttautuminen tapahtui New Yorkin matkan jälkeen.
Tapani Launosen nimi ei tule turhaan lausutuksi. Nimittäin nyt kolmannellatoista kertaa, kun elokuva kahmaisee melkoisen suupalan Täydenkuun tansseista on se hän, joka elävää kuvaa nähtäville saattaa. Elokuva-alan ammattilainen on ollut myös hajulla, kun esitettävää suomalaista ja britti-tanssielokuvasarjaa on rakennettu 10 pohjoismaisen tanssin lyhytelokuvan rinnalle.
"Tanssielokuva tuo uuden näkövinkkelin samaan tematiikkaan, jonka aloitin viime vuonna, kun pienenä teeman poikasena oli multimedian ja tanssin yhdistäminen."
Taiteellinen johtaja jatkaa perustelua: "Vaikka liike on tanssissa ydin, on kiinnostavaa, miten muita elementtejä lisätään elimelliseksi osaksi ja saatetaan yleisölle koettavaksi. Tanssielokuvia syntyy enenevässä määrin ja niille on jo esityspaikkoja, mutta ei ehkä riittävästi. Ja videoita, multimediaa käytetään niin vahvasti osana elävien tanssiteosesitysten visuaalisuutta, että elävä kuva on ajankohtainen kaikella muotoa, on ollut jo useampia vuosia."
Ei kuitenkaan
vielä ulkoscreeniä
Kolme tanssielokuvasarjaa esitetään hyvin tukevasti vanhakantaisella alustalla: VPK:n teatterissa mikä talvisaikaankin toimii pyhäjärvisten elokuvanäyttämönä.
Pohjoismaisen sarjan, Moving Northin kymmenen viisiminuuttista ovat jo hyvinkin reippaan vuoden ikäisiä. Kokonaisuus on ehditty esittää muun muassa televisiossa.
Kotimainen lyhytelokuvien koosteen vanhin on Mykkää valoa (1999), sen koreografi on Johanna Ekman. Kantaesityskin on tässä puolen tusinan joukossa. Brotherus, tyttö (2004), viisiminuuttisen kuvaaja ja ohjaaja on Elina Brotherus, koreografi on Jenni Kivelä ja esiintyjinä Hanna ja Elsa Brotherus.
"Paria vuotta vanhempi Hanna Brotheruksen ja Hanna Haaslahden ohjaama Ole aina luonamme on menestynyt ja festivaaleilla palkittu. Valssiin (2003) törmäsin Joensuun aikanani. Tässä Italiassa palkitussa lyhyessä esiintyy pyörätuolitanssija Mikko Lång. Kuluvalta vuodelta peräisin oleva Absolute Copy löytyi Zodiakin, Uuden tanssin keskuksen kautta. Teos esitettiin osana Mikko Kallisen omaa iltaa. Vangittuja hetkiä on Turun taideakatemian oppilastyö."
"Mikä minua hämmästytti katsottuani näitä sarjoja varten kotimaisia ja ulkomaisia tanssielokuvia, monessakaan elokuvassa liike ei olekaan keskeinen. Ihmettelen, eivätkö elokuvantekijät luota liikkeeseen. Aiheesta olisi kiinnostavaa keskustella, mutta en osaa vielä sanoa josko 2005 sellainen olisi tulossa tahi seminaari. Yritimme täksi kesäksi järjestää kurssia tanssielokuvantekemisestä, mutta se kaatui tällä erää aikatauluongelmiin."
Kuvasta kuvaan interaktiivisestikin
"Näyttämöteoksista Jyrki Haapalan, Simo Kellokummun, Carl Knifin VarjonyrkkeilyssäTero Puhan liikkuva ja stillkuva on yhteenpunovana lankana. Kimmo Leedin tanssielokuvatrilogia on puolestaan osana Gruppen Fyran esitystä. Jyrki Karttusen koreografiasta Yellow Happiness löytyy 'elävä taulu', missä Jorma Uotisen näyttäytyminen assosioitui ainakin minulle Harry Potter elokuviin ja kirjoihin."
Alkajaisiksi avajaispäivänä festivaali astuu kuitenkin vallan uudelle suoralle; interaktiivinen tanssi-dvd Emotions in Man pääsee julkisuuteen.
"Rakkaus, ilo, suru, pelko ja viha ovat teoksen perustunnetiloja. Katsoja valikoi mistä lähdetään liikkeelle ja mihin tunnetilaan siirrytään seuraavaksi ja millä vahvuusasteella edetään. Sessio määräytyy dvd:n ohjaamana noin 15 minuutin mittaiseksi, minkä katsoja voi käydä läpi. "
Emotions in Man -dvd:n julkisena alustana on keskuskoulun luokkahuone, esitystaustana videotykki ja valkokangas.
Yksi katsoja kerrallaan voi määrätä teoksen kulkua, mutta katsojia voi olla samanaikaisesti luokkahuoneeseen menevien määrä. Teos on esillä nonstoppina lauantaihin saakka joka päivä kello 11-15, 18-21. Kati Åbergin taideteolliseen korkeakouluun opinnäytetyönä syntynyttä dvd:tä myös myydään Täydenkuun tansseissa. Dvd:ssä esiintyy Jyrki Karttunen.
