Vain harva nuori taitaa sujuvan teitittelyn. Nykyään lähes kaikkia tahoja lähestytään tuttavallisesti sinutellen. Tapakouluttaja Kaarina Suonperää teitittelyn unohtuminen harmittaa. Hän huomauttaa, että teitittely ei ole teeskentelyä tai hienostelua, vaan oikeaoppista suomen kielen käyttöä.
"Se on osoitus kohteliaisuudesta ja korrektista käyttäytymisestä. Pääsääntö on, että tuntematonta lähestytään aina teititellen. Sitten vasta sinutellaan, kun vanhempi on tehnyt sinunkaupat", hän täsmentää.
Muualla maailmassa teitittely on arkipäiväistä kielenkäyttöä. Esimerkiksi englanninkielisissä maissa teititellään liittämällä sukunimen eteen sana mister, madame tai miss.
"Ulkomailla olen aina Mrs Suonperä, vasta pitemmän tuttavuuden jälkeen englantilainen puhuttelee minua pelkästään etunimellä", hän valottaa.
Myös Espanjassa ja Ranskassa teitittely on Suonperän mukaan arkista kielenkäyttöä. Esimerkiksi Ranskassa aviomies saattaa osoittaa vaimolleen kunnioitusta teitittelemällä tätä vieraiden ihmisten kuullen.
"Tällainen ei suomalaiseen kulttuuriin kuulu, mutta vierasta lähestyttäessä teitittelymuodot pitäisi hallita. Se on viesti vastapuolen arvostuksesta", Suonperä sanoo.
Teitittely on tarpeen aina, kun keskustelee vanhemman henkilön tai korkeammassa asemassa olevan henkilön kanssa. Myös asiakaspalvelutilanteessa muoto on tarpeen.
"Verbien kanssa on syytä olla tarkkana. Kun teititellään, verbin pitää olla yksikössä. Esimerkiksi: hyvä rouva, oletteko te nähnyt eikä nähneet ", Suonperä havainnollistaa.
Koulujen terästäydyttävä
Aina kohtelias te-muoto ei miellytä, sillä nykyään kaikki ihmiset eivät ole tottuneet teitittelyyn. Osa saattaa kokea sen kankeaksi, vanhanaikaiseksi tai viittaukseksi siitä, että puhuttelijan mielestä keskustelukumppani on jo vanhuusiässä. Väärinkäsitysten vaarasta huolimatta Suonperä kehottaa teitittelemään rohkeasti.
"Koko muu maailma tekee bisnestä teititellen. Kyllä se pitää suomalaistenkin osata. Kun hallitaan kohteliaat käytöstavat, vältytään turhilta tökeröiltä tilanteilta ja mielipahalta. Oikein käyttäytyvälle aina ovi aukeaa."
Suonperä kehottaa vanhempia opettamaan lapsille teitittelyn. Myös peruskoulun opettajien olisi syytä terästäytyä puhetapojen opetuksen suhteen.
"Kun kohteliasta puhetta ei opeteta missään, ei ole mikään ihme, ettei sitä sitten osatakaan. Se on sääli, kun tiedotusvälineissäkin puhutaan huolimatonta kieltä", hän huomauttaa.
Suonperän mielestä kielenkäytön suhteen ei kannata lipsua. Löystyneeseen puheeseen myös kirosanat eksyvät helpommin.
"Jos teititeltäisiin enemmän, haistateltaisiin vähemmän", hän uskoo.