Kirjailija Sanna Ravilla on takanaan tiivis, suorastaan intohimoinen suhde postivirkailija Antero Kivekkään kanssa.
-- Seurasin häntä kauhun sekaisella ihastuksella kirjoitusprosessin aikana. Toisaalta hänen tekonsa eivät tulleet minulle kuitenkaan mitenkään yllätyksenä, sillä olihan minulla jotain tekemistä niitten kanssa, Ravi toteaa hersyvän naurun säestyksellä.
Postivirkailija, jatkosodan aikainen mielialatarkkailun paikallisasiamies Antero Kivekäs on Ravin esikoisromaanin Ansarin (Johnny Kniga) päähenkilö, sankari, antisankari...
Kivekäs on lannistumaton idealisti, joka hakkaa hakkaamasta päästyään päätään Karjalan mäntyyn eikä suostu tunnustamaan todellisuudesta tulevia signaaleja oman mielensä ansariin. Miestä ei lyö maahan tiedot Stalingradista tai Viipurin menetyksestä -- ei edes hänen muovaamansa Suomen Lotan "epäonnistuminen" Itä-Karjalassa.
Sillä kuten Kivekäs oli jo aiemmin hoksannut:
"Naisen tai tytön ollessa opetuksen kohteena on muistettava, että koska tajunnaltaan rajallinen nainen kaihtaa syväajattelua vaativia abstraktioita, niin opetettavan aineksen on oltava käytännönmukaista ja helposti omaksuttavaa."
Antero Kivekkään ajatusmaailmaa voi hyvin luonnehtia lausahduksella: Sen pahempi tosiasioille!
Kirja on kielen ilotulitusta
Kivekäs on pikkutarkka pilkun viilaaja, jonka maailmassa ihmiset jaotellaan tiukasti vuohiin ja lampaisiin. Pienenkin "erheen" takia hän poistaa vuohet ympäriltään. Kivekäs ei ole kompromissien mies. Mielialatarkkailija Kivekäs rakentaa aivan oikeankin kasvihuoneen, josta sukeutuu hänen oma pienoismaailmansa: pieni suur-Suomi. Sen suojissa hän kirjoittaa valistuspuheita:
"Ulkomailta leviävä saasta, valkoiselle rodulle vieraat tanssit, roskakirjallisuus ja filmit ovat jättäneet jälkensä myös meidän kirkonkyläämme. Myös täällä kulkee sällejä ja koreilijoita, joiden luihusta olemuksesta voi päätellä, että se on altistunut tuolle moraalin kuolettavalle moskalle."
Puheiden ja ajatusten lennokkuudesta ja värikkyydestä Kivekäs saa kiittää Sanna Ravia, joka suomen kielen maisterina hallitsee mestarillisesti sanankäytön.
Yhden asian mies
Ansari on mahdoton romaani luokitella tiettyyn lokeroon. Se ei yksinkertaisesti suostu noudattamaan säännönmukaista kaavaa, kuten tavanomaista dialogia -- lukijan onneksi.
Kirja on kuin kahviautomaatin kahvi. Suodatinpussia vastaa Antero Kivekkään pää, jossa ulkopuoliset todellisuudet (=kahvinporot) käsitellään. Pussista valuu nauhana alas Kivekkään oma todellisuus (=kahvijuoma). Ja Ansarin kahvi on hykerryttävän nautinnollista.
Sanna Ravi ei halunnut tehdä psykologista kehitysromaania, jossa joku oppisi jotain. -- Minulle oli itsestään selvää ja itse asiassa tärkein asia, että Antero Kivekäs ei anna periksi.
Päinvastoin. Hän yrittää puheillaan ja teoillaan loppuun asti propagoida suuren Suomen ja sotaponnistusten puolesta, vaikka pitäjäläisiä usein kiinnostavakin enemmän elintarvikkeet ja mustan pörssin kauppa. Kivekäs osallistuu myös asekätkentään -- tai tarkkaan ottaen hautaa ansariinsa asekätkijöiden muonavaraston -- ja odottaa punaisen Valpon kuulustelijoita.
"Olin jo mielessäni kuvitellut kuulustelupöytäkirjat, jotka jäisivät todisteeksi järkähtämättömyydestäni: kuulusteltava vaikenee, kuulusteltava ei vastaa, kuuluisteltava kieltäytyy kertomasta missä tarkoituksessa on piilottanut ansariinsa muonalaatikoita."
Kuulustelijoita ei kuitenkaan ilmaannu, mutta Kivekäs ei anna periksi. Ratkaisu on miehen tyylille ja todellisuudelle uskollinen. Samalla hän lausuu jääkärien valan: "loppuun asti ja lopun jälkeen." Tekstilainaukset Sanna Ravin kirjasta Ansari (Johnny Kniga 2006)