Idyllinen maalaismaisema Saarijärvellä. Pehmeä metsäautotie kiemurtelee kuusipuiden keskellä, alhaalla siintää kauniin sininen järvi. Täydellistä rauhaa häiritsee vain kaksilitraisen turbon hirveä karjunta, rätinä ja pauke. Kolmesataa hevosvoimaa kyntää nelivedon välityksellä nopeasti uraa hiekkatiehen jättäen jälkeensä vain sankan pölypilven ja kisabensan oktaanien katkun.
Lähikuva ohjaamoon. Tulipunaisen Citroën Xsara WRC:n ratin takana hikoilee yhtä punaisessa haalarissa Janne Tuohino. Viereisellä penkillä nuotteja tavaa lyhyin, tiukoin komennoin kartturi Mikko Markkula. Kypärät ja hiilikuituiset niskasuojat vaimentavat tömäystä, joka syntyy auton laskeutuessa viidentoista metrin ilmalennosta. Aavistuksen vinottain. Ajatuksennopea korjausliike ja ajolinja jatkuu puhtaasti seuraavan mutkan taakse, kivet vain ryöppyävät.
Salainen salopätkä
Sitikka hurisee tasaisella, mutta kiihkeällä tyhjäkäynnillä pukeille nostettuna "varikolla", jonka virkaa tekee sininen suojamuovi PH-sportin huoltorekan vieressä. Ranskalaistallin kolme mekaanikkoa eivät muuta tarvitse: iskunvaimentimet ja uudet renkaat magnesiumvanteineen vaihtuvat alle hetkessä.
Samaan aikaan männikön katveessa tilapäiselle pöydälle ladottujen läppäreiden ääressä moottori-insinööri Benjamin Reiss ja runkospesialisti Emilie le Fur analysoivat edellisellä kierroksella kertynyttä dataa.
Janne Tuohino ei ennätä lepäämään: Neljän tunnin testausajo tiistain illassa on ainoa tilaisuus ottaa tuntumaa autoon ennen Jyväskylän MM-rallia, ja kilometrejä ehtii kertyä mittauksineen ja säätöineen vain seitsemisenkymmentä. Mies vaihtaa kiihkeästi sanoja ranskalaistiiminsä kanssa. Jousitus oli edellisellä kierroksella päin mäntyä. Vauhtia on saatava lisää.
"Kolmeen ja kahdeksaantoista ei sentään vielä päässyt. Sitä ne on parhaat täällä paukuttaneet", vihjaa vierestä vallan suomalaisen oloinen herrasmies lippalakissaan.
Hän on yksi testiradan maanomistajista, eikä vaikuta ollenkaan yllättyneeltä siitä, että rallin kovimmalla tasolla kilpaileva ranskalaistalli on päätynyt testaamaan tänne Suomen saloon yksityisille maille.
"Tämähän on parhaita mahdollisia testimaastoja, mitä nyt tiet ovat kapeammat kuin Jyväskylän rallin pätkät. Kuuden ja puolen kilometrin lenkki. Se on turvallinen, kun ei tarvitse kahteen suuntaan ajaa, ja huoltoautonkin saa tuotua ihan radan viereen. Mutta parempi tämän sijainti on pitää salaisuutena", mies vihjaa jättäen henkilöllisyytensä salaisuuden verhoon.
Taustalla sitikka herää tankkaustauon jälkeen henkiin huutamaan hallelujaata. Tuohino ja Markkula kiipeävät jykevin putkin vahvistettuun ohjaamoon. Kierrostenrajoitin paukuttaa sytytystä lähtöviivalla konekiväärimäisesti ja -avanti! Lähtöviiva muuttuu kynnöspelloksi.
Näytön paikka
Illan jo pimetessä Tuohino istuu testipätkän vierellä nököttävässä kodassa yllään punainen sitikan haalari, kädessään kertakäyttömukillinen kahvia. Ranskalaiset mekaanikot kahvittelevat nokisessa korpikodassa luoden taustalle oudonvinkeää kontrastia. Rauhallisen, mutta päättäväisen oloinen kuski on päiväänsä tyytyväinen.
"Paremmin ja paremmin tuntui pelittävän. Tärkeintä oli, että sai tutustua autoon taas. Soralla en ole sillä ennen ajanutkaan", Tuohino kertoo.
Edellisen kerran hän ajoi WRC-sitikkaa Ruotsin MM-rallissa, jossa viides sija vaihtui keskeyttämiseen kitkerästi 200 metriä ennen maalia. Tuohinon kesä on muutenkin ollut ajoköyhää aikaa. Kiiminkiläinen on päässyt ajamaan lähinnä nolla-autokeikkoja Mitsubishillään Oulun maastossa. Elokuun alussa miehen Tampereella ajama ralli Peugeotin WRC-mallilla jäi torsoksi tekniikan oikutellessa.
"Muuten onkin ollut aikaa niin, että on Kiimingissä kerennyt käymään hyvinkin", Tuohino mutristelee ja vakavoituu sitten.
"Se, että tämän rallin onnistuin saamaan, oli oikein räätälöimällä räätälöity homma. En ole alkanut sijoitustani rallissa spekuloida, mutta sen tiedän, että jos hyvin menee, niin kisoja tulee lisää. Mutta jos huonosti menee, niin..."
Kalliita talleja
Siis paineita luova tilanne. Ajokki vastaa ainakin haasteeseen. Se ei ole hyvä - vaan paras. Ainakin Tuohinon ajamista.
"Vaikka tehdasfordissa olikin enemmän alavääntöä, niin tämän yleisvauhti on parempi. Auto on helppo ja toimiva paketti. Lähtee ja kääntyy. Voisin väittää, että paras auto, mitä olen ajanut."
Tuohino viittaa vuoden 2004 menopeliinsä, Fordin tehdastallin autoon, jolla hän sijoittui Ruotsissa neljänneksi ja Suomessa viidenneksi. Tuohinon lupaavasti alkanut ura huipulla otti kuitenkin takapakkia Citroënin, Peugeotin, Skodan ja Mitsubishin tehdastallien vetäydyttyä MM-rallista. Tilalle tulleisiin yksityistalleihin on vaikeaa - ja kallista - päästä.
"Kaikki niistä haluavat rahaa. Katsotaan nyt, mitä isot herrat päättävät", Tuohino toteaa pettyneen kuuloisena.
PH-sport kuuluu pienempiin yksityistalleihin, jotka eivät kilpaile valmistajien MM-pisteistä ja ajavat vain tietyissä kilpailuissa. Ruotsin ja Jyväskylän kisojen ohella PH-sport näyttäytyi Kreikan ja Saksan ralleissa niin ikään suomalaiskuskin siivittämänä. Toni Gardemeister ajoi vakuuttavasti neljänneksi kummassakin kisassa.
"Turha ruveta pähkäilemään, miten kisa menee. Tärkeintä on, että pääsee heti vauhtiin. Ruotsissa kolme ekaa EK:ta meni varovasti sijoille 10-11. Nyt, kun auto on tuttu, sitä vaaraa ei ole", Tuohino toteaa rauhallisesti rutistaessaan tyhjän kahvikupin roskiin. Ilta tummuu Saarijärven metsissä. Testiajo on päättynyt. Jostain kaukaa kuuluu moottorin karjahdus; Jyväskylän MM-ralli on alkamassa.