Utopia takana, katastrofi edessä Finlandia-ehdokas Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa. Tammi 2005.
Entäs jos kännykkä mykistyy? Entäs jos internet kaatuu? Entäs jos sähköt katkeaa? Entäs jos tulee se iso aalto? Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa edustaa ylpeänä suomalaista scifi-kirjallisuutta, mutta se ei ole mikään suomeksi kirjoitettu losangelestarina, ylikansallisen ja ylituotteistetun genren kotikutoinen sovellus Ilkka Remeksen romaanien tapaan.
Onneksi. Risto Isomäki on tosissaan, hänellä on missio. Hänen myydyin kirjansa ei ole edellinen romaani Herääminen (2000) -- vaikka se on melkein yhtä karmea ja hyvä kuin uutuuskin -- vaan Kuluta harkiten -- tietoisen kuluttajan opas (1985).
Isomäki on osannut rakentaa antoisan juonen missionsa kääreeksi. Sukellusalus Lomonosovin kapteeni Sergei Savelnikov saa keikan Intian länsirannikolle. Sieltä on löytynyt suuri vedenalainen kaupunki ja intialainen tutkija Amrita Desai uskoo, että siellä lepää tarujen Atlantis.
Sergei vakuuttuu asiasta ja kohta vakuuttuu lukijakin. Romaanin henkilökuntaan kuuluu myös suomalainen tutkijapariskunta, joka koekäyttää omalaatuista, jäätiköiden sulamista estävää tuulimyllyä.
Ja sitten Isomäki aloittaa globaalin pyörityksen, joka imaisee lukijan mukaansa niin tiukasti, että seuraavana aamuna pitää varovasti raottaa päivän lehteä. Onhan kaikki vielä hyvin?
Utopian ajat ovat jääneet taakse, ja aina vain suuremmat katastrofit uhkaavat meitä. Sarasvatin hiekkaa on visio lähitulevaisuudesta, mutta se pohjautuu tiukkaan faktaan. Combayn lahdesta Intian rannikolta on todella 2001 löydetty merenalainen kaupunki, jonka uskotaan olevan 9500 vuotta vanha, vanhempi kuin yksikään tunnettu korkeakulttuuri.
Risto Isomäen romaanin ei tarvitse hävetä osaansa Finlandia-listalla. Isomäki on ankara sivilisaatiokriitikko ja ihmisten ja luonnonvoimien yhteentörmäykset hän hallitsee taiturin lailla. Ja kyllä Isomäeltä jotenkuten hoituu ihmiskuvauskin. "Igor on oikeassa, ajatteli Sergei. Täällä kaikki muistutti Ljudmilasta."