Jäkälästä elantonsa ottavien yrittäjien joukko on käynyt pieneksi. Manamansalosta Rokuan kautta Hailuotoon ulottuvalla jäkälävyöhykkeellä toimii enää muutama yrittäjä. Poimijat tulevat pääosin Virosta.
Palleroporonjäkälä viedään Eurooppaan, pääasiassa Saksaan. Siellä sitä käytetään lähinnä koristeiden tekoon. Vielä 1970-luvulla jäkälännosto työllisti kesäisin satoja poimijoita ja vientiin meni puoli miljoonaa jäkälälaatikkoa. Nyt määrä on enää noin kuudesosa siitä.
Utajärven Ahmaksen jäkäliköillä kesän ahertanet virolaiset Eve Ritsberg ja Niina Poslina kertovat, että vahvaselkäinen ja näppäräsorminen poimija pääsee hyville ansioille. Kokenut poimija kerää päivässä jopa puolensataa laatikollista. Palkka on pari euroa laatikolta.
"Olen täällä nyt kolmatta kesää ja varmasti tulen taas ensi vuonna. Yleensä poimimme kesäkuusta syyskuuhun. Tämä kesä on ollut kuivuuden takia vaikea, sillä jäkälikköjen kastelu on vaatinut paljon työtä", Ritsberg kertoo.
Jäkälä täytyy poimia kosteana, muuten se murenee. Laatikkoon pääsevät vain hyvämuotoiset pallerot, jotka asetellaan huolellisesti vierekkäin.
Virolaisten poimijoiden talvikin kuluu jäkälätöissä, sillä kotona Räpinassa he valmistavat jäkälästä koristeita.
Hailuotolainen Polar-Moos Oy:n jäkäläyrittäjä Markku Sipola arvelee, että elinkeino on katoamassa kokonaan. Jäkälä kilpailee koristemarkkinoilla uusien materiaalien ja Kaukoidän tuonnin kanssa.
"Kun vanhat yrittäjät lopettavat, uusia ei tule enää tilalle. Jäkälännosto ei kelpaa enää kesätyöksikään suomalaisille nuorille. Virosta olemme onneksi saaneet hyvä työväkeä."
Suomen kautta on viety myös Venäjältä poimittua koristejäkälää, mutta määrät ovat jääneet melko pieniksi. Jäkälälle on etsitty uusia markkinoita jopa keksien ja viinan mausteena, mutta uusista tuotteista elämään jäi vain värjätty jäkälä.
Jäkälä kelpaa myös poromiehille, jotka hakevat koparakarjalleen talviapetta Hailuotoa ja Vaalaa myöten. Rehujäkälän nosto jättää maastoon jäljet vuosikausiksi, sillä pahimmillaan laajoja alueita on raavittu täysin paljaiksi.