Laajasta varausbuumista huolimatta uraanikaivoksen avautuminen kotimaahan 10-15 vuoden kuluttua on yhtä varmaa kuin lottovoitto.
Uraaniesiintymistä parin vuoden sisällä jätetyt varaukset ja valtaukset ovat sellaisilla alueilla, jotka ovat suomalaisten kaivosyhtiöiden ja Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) vuosina 1950-1980 löytämiä esiintymiä.
"Kaikki ovat liian pieniä tai köyhiä kelvatakseen sellaisenaan minkäänlaiseen kaivostoimintaan", kertoo geologi Olli Äikäs GTK:sta.
Hänen mukaansa ulkomaiset yhtiöt ovat kiinnostuneita koko Fennoskandian esiintymistä siksi, että ne muodostavat oman kilpensä. Vastaavat uraania sisältävät kilvet ovat Kanadassa ja Australiassa, joissa kaivosten avaaminen on kannattanut. Uraaninkysynnän kasvun vuoksi yhtiöt haluavat tutkia tarkemmin Ruotsin, Norjan, Suomen ja osin Venäjän alueille ulottuvat esiintymät.
Olli Äikäs laskee, että nykyisiin esiintymiin verrattuna Suomesta pitäisi löytyä pitoisuuksiltaan ja kooltaan vähintään kymmenkertainen määrä uraania, että kaivoksen avaaminen olisi kannattava.
"Uraania pitää olla yksi prosentti kivessä ja esiintymässä vähintään 10 000 tonnia. Sellaisella määrällä kaivoksen voisi perustaa tämän päivän hinnoilla. Tällaisia esiintymiä ei tiedetä olevan koko Fennoskandiassa", Äikäs sanoi.
Esimerkiksi Nummi-Pusulasta paikannetun esiintymän pitoisuus on 0,1 prosenttia. Sotkamossa uraania on löytynyt vain 0,04 prosenttia koko kiviaineksessa. Esiintymien kooksi on laskettu 1 000 tonnia.
Kova kohu
vähillä tiedoilla
Uraanitutkimuksia aiemmin Outokumpu Oy:ssä tehnyt Äikäs ihmettelee etsintälupien ympärillä syntynyttä kohua, jota yleisesti vaivaa tietämättömyys. Hänen mielestään esiintymien tutkimiseen pitäisi antaa ehdottomasti ulkomaisille yhtiöille luvat, kuten Ruotsissa ja Norjassa.
"On suomalaisten etu, että annetaan ulkomaisten yhtiöiden tutkia, onko uraania ja missä sitä on. Saamme kaiken tiedon myös itsellemme", Äikäs muistuttaa.
Uraaninetsintä ei juuri poikkea muusta malminetsinnästä. Valtauslupa antaa oikeuden mittausten lisäksi pieneen koerikastukseen.
Äikkään mukaan nykyisin koekairauksilla malmit voidaan kuitenkin löytää luotettavasti. Lisäksi maanomistajalle on korvattava kaikki maastoon etsinnässä aiheutetut vahingot.
Ministeriö ruuhkautui turhista lausunnoista
Kauppa- ja teollisuusministeriössä on tänä kesänä hikoiltu uraanivaltausten ja -varausten vuoksi. Ensimmäiset valtaushakemukset ovat tuoneet valitusten tulvan, joista suuri osa on sellaisilta tahoilta, jotka eivät ole tässä vaiheessa edes asianosaisia.
Ministeriön kaivosylitarkastaja Krister Söderholm kertoo, että asianomistajien seulomien lausuntojen antajista on ollut kova työ, sillä rajanvetokin on hankalaa. Ministeriössä ylimääräinen työ tuskastuttaa, sillä lausuntoja tulee satoja ja erilaisia adresseja tuhansilta ihmisiltä.
"Minua ottaa päähän se, miten helsinkiläinen aktivistiryhmä voi ottaa kantaa, saako Keski- tai Pohjois-Suomessa etsiä malmia", Söderholm puuskahtaa.
Hänen mukaan on selvää, että kaivostoiminta vaikuttaa aina ympäristöön. Siksi ratkaisuja tehdään hyvin harkitusti.
"Todellisia asianosaisia halutaan kuulla aina tarkasti", Krister Söderholm sanoi.
Söderholm pohtii myös, että uraanikaivosten synty on ratkennut jo kaksi miljardia vuotta sitten. "Jos on iso ja rikas esiintymä, se otetaan varmasti pois ja pitääkin ottaa. Puhutaan maan puhdistamisesta", hän lausahtaa.
Itä-Uudellemaalle tehdystä hakemuksesta tehtäneen päätös syyskuussa.
Sen jälkeen vuorossa ovat Pohjois-Karjalaan ja Pohjois-Suomeen tehdyt hakemukset.
