Ukrainalaisten ja venäläisten marjanpoimijoiden ankeaa kohtaloa Rovaniemellä ja Pellossa on seurattu julkisuudessa kuin seikkailukertomusta. Tilanteesta on liikkeellä niin monenlaisia tulkintoja, ettei enää tiedä, mihin ja ketä uskoa.
Ulkoministeriön mukaan viisumin saannin ehtona on suomalainen kutsu, matkavakuutus ja paluulippu tai rahat paluulippuun. Poimijat ovat väittäneet olevansa ilman paluulippua, rahattomia ja pettyneitä siihen, että marjasato on huono ja he joutuivat luvattua kehnommin majoitetuksi.
Poimijoiden kanssa tekemisissä olevat yrittäjät ovat pallotelleet vastuuta muualle ja epäilleet, että ukrainalaiset ovat liioitelleet rahattomuuttaan saadakseen suomalaiset auttamaan itseään. Paikallisten asukkaiden ruoka-avun lisäksi sosiaaliviranomaiset heltyivät lupailemaan jo toimeentulotukeakin tarvittaessa. Ennen paluumatkalle lähtöään poimijoiden kerrotaan ostaneen viisi autoa. Heidän sanotaan ansainneen hyvin myydessään mustikkaa Rovaniemen torille parin sadan kilon päivävauhtia, mutta jättäneen majoituksensa maksamatta.
Jos viranomaiset ja yrittäjät olisivat hoitaneet vastuunsa asianmukaisesti, tällaista soppaa ei olisi syntynyt? Eikö viisumin myöntävässä Suomen konsulaatissa Kiovassa tiedetty, että ukrainalaisten välittäjänä oli konkurssikypsä suomalainen yritys, jonka johtohenkilöt ovat syytteessä työelämään ja ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyvistä rikoksista? Olisiko myös poimijoiden taustat ollut syytä tarkistaa perusteellisemmin viisumeja myönnettäessä?
Kesän tapahtumien seurauksena sisäministeri Kari Rajamäki on oikeassa vaatiessaan selviä sääntöjä poimijoiden maahantuloon ja kyseenalaistaessaan myös Suomen jokamiehenoikeuden näin laajasti käytettynä.
Lapin ja Kuusamon korvissahan meno on jo nyt niin kansainvälistä, että Savukosken mummoa melkein hirvittää. Thaimaalaisten, venäläisten, ukrainalaisten ja puolalaisten lisäksi marjamaille ovat tulleet äskettäin myös mongolialaiset, oikein ministerinsä saattelemina. Nyt jännitetään minkä maan kansalaisilla poimijajoukko kansainvälistyy ensi kesänä? Vaikka suomalaisista ei olekaan marjasadon kerääjiksi, ulkomaalaisten poimijoiden määrää ei kuitenkaan pidä päästää liian suureksi.
Köyhän Savukosken marjamaista näyttää tulleen ansionlähde ihmisille, jotka tulevat vieläkin köyhemmistä olosuhteista. Nämä ihmiset suostuvat nukkumaan kylki kyljessä pari kuukautta kymmenien henkilöiden liikuntasalissa ja ovat tyytyväisiä, kun maansa suurlähettiläskin vakuuttaa niin.
Viranomaisten on syytä selkeyttää pikaisesti poimijoiden tuontiin liittyvät ohjeet ja vastuut sekä valvoa, miten heitä täällä nyt kohdellaan. Jos viranomaiset eivät arvioi myös jokamiehenoikeuden laajuutta, sen tekee kohta kansa.
***
Kuivuus on opettanut meille, että vesi ei ole suinkaan itsestäänselvyys. Tuhlaamme sitä suruttomasti myös korkean elintason tavaroissa samaan aikaan kun afrikkalaistytölle siitä riittää vain pisaroita.