Keskustan ja SDP:n eduskuntaryhmät ovat juuri olleet elokuiseen tapaan koolla arvioimassa menneitä saavutuksiaan ja linjaamassa tulevia. Molempien päähallituspuolueiden kansanedustajat päätyivät samaan lopputulokseen: harjoitettu politiikka on ollut aivan erinomaista, ainakin omalta osalta.
Yleensä on niin, että kun itse kysyy ja itse vastaa, saa sellaisen vastauksen, joka miellyttää. Omakehu on politiikassa sallittua. Molemmissa kesäkokouksissa kansanedustajat kiittivät omien ministeriensä mainiota toimintaa. Samalla kehuttiin hallitusyhteistyötä ja moitittiin oppositiota, erityisesti kokoomusta.
Tällaisilla asenteilla tänään alkavan budjettiriihen pitäisi olla läpihuutojuttu, eikä eduskuntaryhmillä juuri erityistä sanottavaa budjetista tuntunut olevankaan. Mitä sitä suotta, kun kaikki menee muutenkin hyvin.
Itsensä ylistäminen on politiikassa yleinen tapa, mutta objektiivisena todisteena politiikan onnistumisesta sitä tuskin voi pitää. Parempi mittari on, mitä mieltä äänestäjät ovat kevään vaalikentillä.
Tyytyväisyys hallitukseen tarkoittaa samalla sitä, että punamultahallituksessa mielellään jatkettaisiin. Kokoomuksessa kahden kilpakumppanin kuhertelua todennäköisesti seurataan kasvavalla kauhulla. Suomen politiikassa kahden kauppa kun on kolmannen korvapuusti.
Elokuisesta itsensä hymistelystä ei silti kannata vetää liikaa johtopäätöksiä. Vaalien lähestyessä hallituspuolueiden oma etu on antaa vaikutelma, että kaikki on hoidettu hienosti. Vaalien jälkeinen todellisuus on eri asia.