Tasa-arvon edistämiseksi tarvitaan seminaarien ja räväköiden lausuntojen sijasta jo enemmän konkreettisia tekoja. Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotisjuhlavuosikin uhkaa vierähtää pelkkiä puheita pitämällä ohi.
Kun SDP:n puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta kesällä tapasi ensimmäisen kerran keskustan puoluesihteeriksi Oulun puoluekokouksessa valitun Jarmo Korhosen, sujui tunnin mittainen tapaaminen melko yksiäänisesti. Feldt-Ranta puhui 59 minuuttia. Korhoselle jäi viimeinen minuutti. Feldt-Rannan tarkoituksena ei ollut nujertaa tulokasta heti kättelyssä. Hän oli päättänyt nostaa kaikki oman puolueensa ja hallitusyhteistyön kannalta tärkeänä pitämänsä asiat heti aluksi esiin. Siinä se varattu tunti menikin.
Kaksikko ei tuntenut toisiaan entuudestaan. Ehkä Korhonen ei viitsinyt keskeyttää kollegaansa ja aika vierähti siksi Feldt-Rannan esitelmöintiin. Räväkkänä ja puolensa pitävänä tunnettua Feldt-Rantaa ei tosin helposti laiteta hiljaiseksi. Hän ei taivu nainen vaietkoon seurakunnassa -tyylin. Jälkeenpäin Feldt-Ranta naureskeli epäsuhtaista ajanjakoa. Hän vakuutteli, että seuraava tapaaminen sujui normaalin vuorovaikutuskeskustelun puitteissa ja kiitteli yhteistyön toimivan hyvin. Korhosenkaan ei ole kuultu jälkikäteen valitelleen, että Feldt-Rannan jyrän alle jäännistä olisi tullut mustelmia.
Yleensä politiikassa ja laajemminkin työelämässä asetelma on edelleen toisin päin. Miehet jyräävät naiset. Miehet ottavat ohjakset ja nousevat johtopaikoille. Tasa-arvon puolesta puhujilla riittää yhä ponnisteltavaa. Vaikka Suomesta puhutaan maailmalla yhtenä tasa-arvon mallimaana, työtä sen eteen riittää vielä paljon. Suomen juhliessa parhaillaan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden 100-vuotisuutta tasa-arvokin on taas noussut näkyvämmin julkiseen keskusteluun.
Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva avasi maanantaina syyskauden lanseeraamalla Naiset huipulle -hankkeen. Eva Forumissa pohdittiin naisten asemaa ja roolia suomalaisessa elinkeinoelämässä. Tavoitteena on vauhdittaa elinkeinoelämässä toimivien naisten urakehitystä. Haaste on otettava tosissaan. Foorumin teema otsikoitiin provosoivasti "Kiintiöitä vai kotiapua?" Oikea vastaus on, ettei vain kumpaakaan, vaan todellista etenemistä.
Ensi lauantaina demarinaiset pohtivat juhlaseminaarissaan nykypäivän tasa-arvotyön haasteita. Viime viikolla julkistettiin kasvatustieteiden tohtori Päivi Lipposen toimittama kirja "Akat aidan tekee -- miehet käyvät mittaamassa". Siinä johtaviin asemiin edenneet naiset kertovat uranousustaan ja siihen liittyvistä haasteista. Asiantuntija-artikkeleissa valotetaan monipuolisesti mikä mättää, missä ja miksi naisten työelämässä etenemistä.
Marjatan päivillä joukko keskustanaisia kokoontui ministeri Marjatta Väänäsen johdolla keskustelemaan, mikä on ollut naisten asema puolueessa ja mitä tilanteen parantamiseksi pitää tehdä. Väänästä itseään luonnehdittiin hänen ministeriaikoinaan hallituksen ainoaksi mieheksi. Keskustelun loppupäätelmä kuitenkin oli, että keskustassa naisilta on vaadittu kovaa taistelua huipulle eikä vieläkään ole helppoa. Sadassa vuodessa keskustalla on ollut 14 naisministeriä. Keskusta sai kuitenkin Suomen ensimmäisen naispääministerin.
Lipposen kirjassa pitkän linjan poliitikko ja entinen kulttuuriministeri Tytti Isohookana-Asunmaa, joka ex-puhemies Riitta Uosukaisen lisäksi ainoana haastatelluista naismenestyjistä uskaltautui esiintymään omalla nimellään, toteaa Anneli Jäätteenmäen lyhyeksi jääneestä pääministeriurasta: "Tämä yksi pääministerikokemus tavallaan romahdutti näkemykseni naisten poliittisesta johtajuudesta, ainakin minun mielestäni. Minusta se on kuitenkin ihmis- eikä sukupuolikysymys. On harmi, että meillä on yksi kokemus, joka oli täydellinen mahalasku."
Rajua tekstiä. Toisaalta uskaliaan rohkeaa ja rehellistä.
Yhteinen punainen lanka kaikissa tasa-arvokeskusteluissa on se, että naisten pitää oppia tuomaan itseään ja osaamistaan yhtä kärkkäästi esiin kuin miehet, vaatimaan ja sanomaan rohkeammin. Pelkästään miehiä syyllistämällä tasa-arvo ei etene. Mutta samaan aikaan naisia neuvotaan tukemaan toisiaan entistä paremmin ja verkostoitumaan.
Jos siskojen solidaarisuus jää vähälle Isohookana-Asunmaan lausunnossa niin Uosukaisen puheet "hempukkatyypeistä", avaraan yläosaan ja pieneen minihameeseen pukeutuneista naisista ja kurtisaaneista, nostatti myrskyn vesilasissa. Osa naisista tuomitsi puheet loukkauksiksi ja paikkansa pitämättömiksi. Naistutkija piti sitä jopa vaarallisena naispoliitikkojen tulevaisuudelle.
Sanavalmiina tunnetun Uosukaisen laukaisut eivät ainakaan vie tasa-arvokeskustelua eteenpäin. Tietty naisvastaisuus ei ole kadonnut politiikasta eikä työelämästä mihinkään. Samapalkkaisuuslakikin on jo vuodelta 1963, mutta ei ole vieläkään toteutunut. Sanojen lisäksi tarvitaan enemmän tekoja, konkreettisia esityksiä ja niihin sitoutumista.
Politiikassakin naisten eteneminen on turhan hidasta. Koska tulee nainen valtiovarainministeriksi? Voiko jo vaalien jälkeen Eeroa seurata joku eeva?
***
Hallitus hyväksyy budjettiriihessään muuttoavustuksen. Julkisuudessa se on ristitty valtiovarainministeri Eero Heinäluoman esitykseksi. Tosiasiassa hän kaivoi sen koipussista. Muuttoavustus tuli käyttöön Arvo Aallon työministeriaikana 1970 ja -80 -lukujen taitteessa, mutta lakkautettiin 1990-luvun laman aikana.