Torstain talousuutiset tulvivat suomalaisten suuryhtiöiden tulosjulkistuksia: Rautaruukki, Outokumpu, Wärtsilä, Stora Enso, Metsäliitto, Kesko, Fortum...
Rautaruukki on aikeissa vähentää väkeä parilla sadalla hengellä. Tampereella Cargotec passittaa 300 työntekijäänsä ulos. Päivän päätteeksi kuultiin vielä, että eteläafrikkalaisyhtiö Sappi aikoo sulkea omistamansa Kankaan paperitehtaan Jyväskylässä. Siellä on ollut noin 150 työpaikkaa.
Päivän saldona oli siis satojen työpaikkojen karsiminen ja yli satavuotiaan paperitehtaan katoaminen historiaan. Talousuutisten sävy on jälleen harmaata kuin lokakuinen sää.
Pahin lasku näyttää yleisesti olevan ohi, mutta kaikki on jämähtämässä nykyisiin alavireisiin tunnelmiin. Vanhat varastot eivät enää ole tukkona, joten normaali kysyntä pitää raskaan teollisuuden tuotantoa jollain tavalla yllä -- missä paremmin, missä huonommin. Kapasiteetit ovat kuitenkin yleisesti vajaakäytössä, tulokset tappiolla, eikä näkyvillä ole mitään todellista nousun merkkiä. Korkeintaan hajanaisia odotuksia paremmasta.
Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen ilmoitti suoraan, ettei aio haaskata aikaa ensi vuoden ennustamiseen. Yhtiö ei pohdi tulevia, vaan yrittää itse pitää huolen itsestään. Stora Enso olikin saanut tulostaan kuriin.
Kääntöpuoli on, että jossain muualla tulevaisuutta on mietittävä sitäkin ankarammin. Niin esimerkiksi Varkaudessa, jossa tehtaiden lopettamisuhka on yhä päällä ja aika hupenee.
Vientiteollisuutta rokottaa vahvan euron ja heikon dollarin yhdistelmä, kaikkea taloudellista toimintaa rasittaa kehno kysyntä. Kumpikaan tekijä ei näytä olevan nopeasti muuttumassa. Toiveita työllisyyden noususta ei toistaiseksi ole.
Yritykset näyttävät nyt kautta linjan odottavan, mitä tuleman pitää. Tällä hetkellä ei tehdä sen paremmin investointeja kuin todella rajuja toimintojen supistuksia. Monessa paikassa tahkotaan kuitenkin yhä tappiota, eikä sellainen voi kauan jatkua.
On vaara, että kehnoja uutisia kuullaan jatkossa vielä lisää. Suomen taloudessa alkaa olla uusien johtopäätösten aika. Enää ei voi odotella, että maailmantalous pomppaa syvyyksistä vauhdilla taas pinnalle ja kiskoo Suomen mukanaan. Alavire tai hyvin hidas nousu saattavat olla pitkä olotila. Silloin Suomen haasteena on löytää jostain talouteen aineksia, jotka eivät ole täysin riippuvaisia kansainvälisistä suhdanteista.