Leonardo da Vincin persoonaa on arvostettu ylivertaisena neron stereotyyppinä jo 500 vuoden ajan. Kaikkiaan maailman tunnetuimman yleisneron muistiinpanojen laajuudeksi on arvioitu jopa 100 000 sivua - varovaisempienkin arvioiden mukaan hänen tuotantonsa käsittää 15 000 sivua erilaisia hajanaisia merkintöjä.
Nyt nämä "työpäiväkirjat" on viimein saatu valikoituna suomennoksena pohjoisen kansamme lukevaa yleisöä virkistämään. Välimerellinen renessanssituulahdus onkin enemmän kuin tervetullut kaamoksen parissa painiskelevaa kirjanystävää piristämään.
Tämä on jotain paljon aidompaa ja kouriintuntuvampaa kuin kuvitteellinen da Vincin koodia käsittelevä teos! Aito da Vinci ei nojautunut mystiikkaan, vaan empiiriseen, kokemusperäiseen tietoon. Tämä oli hänen suurin aseensa myös aikansa happamankriittisiä tiedemiehiä vastaan.
Da Vinci tiesi hyvin omat rajoitteensa: hän ei ollut lähtökohtaisesti mikään oppinut ja kirjasivistynyt ihminen sanan varsinaisessa merkityksessä. Verrocchion ateljeessa taidetta opiskellut nuorukainen kiinnostui hyvin nopeasti kaikesta mahdollisesta taivaan ja maan lähellä: laskuvarjoja ja panssarivaunuja hahmotellut yleisnero sai oppia anatomiasta ja leikkelikin runsaasti italialaisia vainajia saadakseen paremman kokonaiskuvan ihmiskehon jokaisesta osa-alueesta. Jopa tämän päivän asiantuntijat yhtyvät monissa näkemyksissä da Vincin ajatuksiin.
Myös arkkitehtuuri on paljossa velkaa yleisnerolle: esimerkiksi Kultaisen sarven silta Istanbulissa rakennetaan da Vincin yli 500 vuotta vanhojen piirustusten mukaan! Jo tuolloin 240-metriseksi suunniteltu silta toteutuu täsmälleen da Vincin suunnitelmien kokoisena projektina - mutta yli puoli vuosituhatta myöhemmin. Myös Norjassa on tehty vastaava siltakokeilu.
Työpäiväkirjojen erinomaista suomennosta täydentää Laura Lahdensuun tiivis johdanto-osuus teoksen taustoista. Siitä käy hyvin ilmi da Vincin kärsimätön persoonallisuus: nero ei millään malttanut keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Hänen utelias ja levoton luonteensa ajoi häntä tutkimaan mitä moninaisimpia ilmiöitä taivaan ja maan väliltä. Moni projekti jäi kesken.
Työn taustan kannalta oli olennaista, että da Vinci saavutti jossain määrin riippumattoman aseman - huolimatta ylhäisistä suojelijoistaan, joita hän joutui jossain määrin pokkuroimaan. Taidemaalari-tiedemiestä ei julistettu pannaan eikä heitetty vankityrmään, vaikka useat julkisiksi aiotut taideteokset jäivät lopulta keskeneräisiksi.
Impulsiivinen ja kokeileva luonne heijastuu myös työpäiväkirjan sivuilla: samassa paperiarkissa oli velkoja ja saatavia iloisessa sekasotkussa anatomisten piirrosten tai maalauskehitelmien kanssa. Muistinsa virkistämiseksi nero kirjoitteli itselleen myös käskymuotoisia lauseita - ilmeisesti seuraavan päivän työlistaksi!
Työpäiväkirja esipuheineen on mukaansa tempaavaa luettavaa - kirjan äärellä avautuu maailman tunnetuimman höyrypään ajatusmaailma lyhytjännitteisen mosaiikkimaisena.
Erinomaisen kuvan maailman suurimman ajattelijan aatemaailmasta antaa hänen ajanoloon uskalias ja vallankumouksellinen "lentolaitekokeilunsa". Unelma lentämisestä eli hyvin vahvana jo 1500-luvun taitteen Italiassa: Suuri lintu nousee ensi kerran ilmaan mahtavan Joutsenen selästä täyttäen ihmetyksellä maailmankaikkeuden, maineellaan kaikki kirjat, tuottaen ikuista kunniaa pesälle, jossa syntyi.
Oivallisten mallipiirrosten ja tämän "lentotaidon kunniaksi" keksimänsä runon (suom. Laura Lahdensuu) lisäksi da Vinci testasi myös käytännössä laitteen toimivuuden. Tosin stuntmaniksi joutui hänen hyvä ystävänsä Zoroastro. Firenzessä ollessaan huimapäinen Zoroastro kokeili lentolaitetta Monte Cecerin huipulta - pahaksi onneksi kokeilu päättyi (maailman ensimmäiseen?) ilmailuonnettomuuteen: hyvä ystävä ei kuitenkaan kuollut, tosin jalka meni poikki. Mutta mitäpä ihminen ei tekisi universaalin tieteen ja ihmiskuntaa innostavien keksintöjen eteen!
Vahinko, ettei suoranaista kirjastoa omista muistiinpanoistaan suunnitellut da Vinci nähnyt koskaan omia julkaisujaan valmiina. Siihen hänen pitkäjänteisyytensä ei riittänyt. Hänen valtaisat muistiinpanonsa levisivät kaikkialle Eurooppaan neron kuoleman jälkeen.
Kiitos eurooppalaisten taiteen- ja tieteenystävien meillä on nyt kutakuinkin selkeä kokonaiskuva uudelleen koottujen muistiinpanosirpaleiden pohjalta kronologisesti luetteloituna ja kiinnostavasti suomennettuna.