Suomalainen näytelmäkirjallisuus on elänyt 2000-luvun alun elinvoimaista kultakauttaan, ja hieno kehitys jatkuu. Vaikka teatterit kärvistelevät johtajuus- ja talousongelmissa, kotimaiselle draamalle riittää katsojia. Uutta kotimaista on runsaasti tarjolla myös ohjelmistossa.
Alkavalla teatterikaudella esitetään paljon suomalaisia kantaesityksiä, mutta tekstit ovat alkaneet ilahduttavasti kiertää myös ensiesitystensä jälkeen. Juha Jokelan ja Reko Lundánin näytelmistä on tullut viime vuosina varsinaisia menestyshittejä, ja nyt esimerkiksi Kajaanin kaupunginteatterin dramaturgin Anna Krogeruksen tuoreet tekstit ovat alkaneet kiinnostaa maan eri teattereita.
Myös uutta ulkomaista draamaa on kohtalaisesti ohjelmistoissa.
Juuri nyt käännösnäytelmiä tuotetaan muun muassa naapurimaista, kuten Ruotsista ja Virosta.
Klassikkotarjonta on vähäisempää. Kuluvana vuonna Samuel Beckettin syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta ja Bertolt Brechtin kuolemasta 50 vuotta. Suomessa näitä suurmiehiä ei liioin teatterissa juhlita, joskin Porin vapaiden teatteriryhmien Lainsuojattomat-festivaaleilla 6.-10. syyskuuta nähdään pieni Beckett-katsaus ja Ryhmäteatteriin tuleva Esa Leskisen näytelmä Hyvin päättyy kaikki kuulostaa etukäteen maailmaltaan hyvän beckettmäiseltä.
Musikaalien ja farssien tarjontaa löytyy tavalliseen tapaan runsaasti koko maasta.