Paavo Puurunen salli jokasyksyiselle harrastukselleen hirvenmetsästykselle tänä vuonna vain rajatusti aikaa. "Ensimmäinen hirvi on minulta vieläkin kaatamatta. Eikä se kaadu tänäkään syksynä: nyt en enää metsälle ehdi."
Puurunen on mukana Rajan Ruutiukkojen hirviporukassa. Koska kyse on rajamiehistä, muutkin osaavat ampua.
"Aika hyvin on kaatomahdollisuus minun kiertänyt. Mutta kyllä se hirvi vielä hollille osuu."
Nyt on ihan muuta mielessä.
Jos urheilijan paras olympiasaavutus on neljäs sija, ei hän lähde tavoittelemaan heikompaa tulosta seuraavistakaan olympiakisoista.
Ampumahiihtäjä Puurunen ei kainuulaiseen tapaan tavoitteillaan leventele.
"Toki minulla tavoitteet on. Mutta eipähän tule sanomista, kun ei retostele etukäteen."
Keväällä 2006 uransa lopettanut Puurunen palasi ladulle kahden vuoden tauon jälkeen. Viime talven MM-lumilla hän opetteli suurkisakuviot uudelleen, tänä talvena olisi tarkoitus menestyä.
"Viime talvelle ei ollut kovia päämääriä. MM-takaa-ajon 16. sija oli aivan tyydyttävä tulos, kympin 46. sija taas ei. Mutta se kisa ryssittiin täysin huollosta lähtien, ei miehen kunto niin paljon voi muutamassa päivässä vaihdella."
Vuoden 2001 maailmanmestari ja 2003 MM-pronssimitalisti ei hiihtele huvikseen olympiatalveen.
"Uudelleen aloittamisen päämääränä on koko ajan ollut Vancouver. Sinne mennään täysillä."
Tukijat tiukassa
Taloudellinen taantuma näkyy myös yksilöurheilijan rahapussissa: sponsoreita on vaikea saada, kun irtainta rahaa ei yrityksissä ole entiseen malliin.
"Tuntuuhan se lama. Mutta niin taitaa olla nyt joka lajissa. Mutta en minä valita: vähälläkin pärjää, kun niukasti elää. Liitto on pystynyt hoitamaan leiritykset hyvin. Loput pannaan omasta pussista, mutta varsin vähälläkin tulee toimeen. Ja enää ei peruutella: Vancouveriin mennään", Paavo Puurunen sanoo päättäväisenä.
Suomen kärki on kapea. Puurusen lisäksi miesten olympiaryhmässä on vain Timo Antila. Eikä naisiakaan ole A-maajoukkueessa kuin Kaisa Mäkäräinen, Mari Laukkanen ja Teija Lehtimäki.
"Näin valitettavasti on. Mutta sama tilanne taitaa olla hiihdon puolella: kärjen perässä on paljon tyhjää. Eivätkö yksilölajit innosta vai mistä johtunee, että harrastajamäärät eivät Suomessa nouse. Ja taloudelliset seikatkin tulevat varsin nopeasti vastaan", Puurunen pohtii.
Marraskuu kertoo paljon
Paavo Puurunen on varsin levollinen, sillä kesäharjoittelu on sujunut hyvin ilman takapakkeja. Päätavoitteena on lisätä hiihtovauhtia.
"Vauhtia ei koskaan ole liikaa. Viime talven MM-kokemukset kertoivat, että kärki ei ole karannut yhtään minnekään, ehkä jopa hieman hidastanut vauhtiaan. Uskon, että minulla on kaikki mahdollisuudet menestyä Vancouverissa."
Ampumahiihdossa ei riitä, että lappaa ladulla lankkua toisen eteen niin kovaa kuin jaksaa. Pitää osata ampuakin.
"Siinähän se lajin vaikeus ja viehätys onkin. On niin monta osatekijää, joiden pitää mennä nappiin. Keli voi muuttua kesken kisan, samoin ammunnassa yksi tuulenpuuska saattaa viedä mahdollisuudet. Mutta jos tarpeeksi kovaa hiihtää, kärsii jo muutaman sakonkin ampua", Puurunen naurahtaa.
Talven ensimmäinen tsekkauspiste on 15. marraskuuta Oloksella hiihdettävät sileän FIS-kisat.
"Yritän kiusata suomalaisia hiihtäjiä mahdollisimman paljon. Itse asiassa kilpailu on minulle tärkeä alkukauden pääkisa."
Ampumahiihtokisat alkavat samoissa maisemissa 17. marraskuuta.
"Sitten tietää jo tarkasti, millä mielellä lähdetään maailmancupin avaukseen Östersundiin 2. joulukuuta."