Uusi työnantajien keskusjärjestö, Elinkeinoelämän keskusliitto EK vääntää parhaillaan rautalangasta mallia siitä, millaista on suomalaisen työelämän todellisuus tänä päivänä. Ensi vuoden aikana EK:n henkilöstöä aiotaan vähentää neljänneksen eli yli 60 henkilöä. Taustalla on kahden järjestön, Teollisuuden ja työnantajain TT:n ja Palvelutyönantajien PT:n, yhdistyminen uudeksi isoksi järjestöksi.
Muutoksia osattiin odottaa, ja alkukesästä elinkeinoelämän johtopaikkoja järjesteltiin uuteen uskoon rajulla kädellä. Nyt oli vuorossa seuraava askel. Väestä neljännes saneerataan pois toimintojen tehostamisen nimissä. Toimintojen päällekkäisyyttä vähennetään, ja henkilöstöstä osa päätyy eläkkeelle, moni irtisanotaan.
Lähtöpassit saavista monet ovat elinkeinoelämän järjestötyön konkareita. He ovat tehneet pitkän päivätyön edistääkseen suomalaisten työnantajien asiaa.
Kaikki tämä on tuttua lukuisista yrityssaneerausuutisista. On jotenkin ironista, että nyt vuorossa ovat ne, jotka ovat elämäntyökseen ajaneet työnantajien etua. Vaikka yksittäisiä yrityksiä koskevat päätökset tehdään niissä eikä Etelärannassa, uusi työnantajajärjestö olisi antanut itsestään oudon kuvan, jos se ei olisi karsinut omaa organisaatiotaan samoilla periaatteilla, joilla sen jäsenyritykset toimivat.
Työnantajajärjestö saa rahansa jäsenyrityksiltään jäsenmaksuina. Uutta keskusjärjestöä lähdettiin rakentamaan kahdesta syystä; haluttiin lisää tehoa edunvalvontaan ja tehoa järjestön toimintaan. EK:n patruunat halusivat virtaviivaistaa nyt omat järjestörivinsä. Linja on tiukka, mutta ainakin se on sama kaikille.