Mitä tehdä, jos vaikkapa ydinvoiman lisärakentamista havitteleva yritys kutsuu hiihtelemään Lapin hangille? Tai mieluisampaa yritysverotusta toivova yritys tarjoaa hövelisti vaalirahaa? Entä lähteäkö etujärjestön reissulle Savonlinnan oopperajuhlille tai Porin Jazzeihin, kun tiedossa on silkkaa vapaa-ajan ohjelmaa kuorrutettuna runsaalla kestityksellä?
Kansanedustajat joutuvat pohdiskelemaan näitä tarjouksia entistä tarkemmin, mikäli lahjusrikossäännökset tiukkenevat työryhmän esittämällä tavalla.
Oikeusministeriön työryhmä laittaisi kansanedustajat pitkälti samalle viivalle virkamiesten ja kunnanvaltuutettujen kanssa. Rangaistavuuden ehtona tosin olisi, että teko ”on omiaan horjuttamaan luottamusta edustajantoimen hoitamisen riippumattomuuteen”. Esimerkiksi matkustelun eri puolilla maata katsotaan kuuluvan kansanedustajien normaaliin työhön.
Uutta olisivat säädökset törkeästä lahjonnan antamisesta kansanedustajalle ja törkeästä lahjuksen ottamisesta kansanedustajana.
Työryhmä jätti esityksensä oikeusministeri Tuija Braxille (vihr.) perjantaina. Nyt lausuntokierrokselle lähtevä uudistus on tarkoitus saada voimaan vielä tällä vaalikaudella.
Brax ei usko, että uudistus tyssäisi perustuslaillisiin ongelmiin kansanedustajien erityisaseman takia, sillä vastaavat säädökset on pysytty tekemään muissakin keskeisissä Euroopan maissa.
Miksi kerrottava vain vaalirahasta?
Myös jälkikäteistä lahjontaa – eli jo tapahtuneesta ”kiittämistä” – esitetään rangaistavaksi. Brax ei usko, että tämä pelästyttäisi kansanedustajaehdokkaita ottamasta vaalirahoitusta, jos raha on laillisesti otettua, annettua ja ilmoitettua. Olennaista on tehdä ero poliittisen mielipiteen ja toisaalta esimerkiksi yrityksen edun ajamisen välillä.
Työryhmä itse päätyy siihen, että paljon mekkaloitu vaalirahoitus on sittenkin kaikkein hyväksyttävin tapa rahoittaa kansanedustajien toimintaa, sillä näin kerätyt rahat ovat ilmoitusvelvollisuuden piirissä. Työryhmä oudoksuu, että velvollisuus ei koske muuta rahoitusta.
– Periaatteessa mikä tahansa etu ja sen vastaanottaminen voi olla lahjontaa, muistutti työryhmää johtanut lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula.
Täysin uutena asiana työryhmä puuttuisi vaikutusvallan väärinkäyttöön. Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa joku kehuu voivansa vaikuttaa virkamiehen tai kansanedustajan päätöksentekoon. Jos hän pyytää tästä rahaa tai sitä hänelle tarjotaan, kyse olisi rikoksesta – riippumatta siitä, käyttääkö hän lopulta tätä vaikutusvaltaansa tai ei.
Yrityspuolelle kovemmat rangaistukset
Myös yrityselämän lahjusrikoksiin halutaan puuttua aiempaa tiukemmin. Vakavien lahjusrikosten enimmäisrangaistukset nostettaisiin samalle tasolle kuin virkamiehillä jo on. Pisimmillään rangaistus nousisi siis nykyisestä kahdesta vuodesta neljään vuoteen vankeutta.
– Ei ole enää ajateltavissa, että yksityispuolella ei olisi niin vakavia lahjusrikoksia olemassa, että niistä ei voisi tulla yhtä ankaria rangaistuksia kuin virkamiespuolella, Hannula sanoi.
Lahjuksen antaminen tulisi rangaistavaksi aina myös silloin, kun se on tehty muualla kuin Suomessa. Nykyisin ehtona on, että teko on rikos myös kyseisessä maassa.