Oikeutta ei saa, jollei sitä itse hae. Näin tiivistyi lappilaisen karvalakkilähetystön sanoma marraskuussa 1979.
Maakunnan miehet marssivat tuolloin oikeusministeriöön jyrisemään korvausta Kemijokivarren ihmisten elinkeinon ja omaisuuden menetyksistä.
Edes tiilenpäiden lukemisella pelottelu ei saanut aktiiveja perääntymään.
"Sellainen mielikuva oli, että putkareissu tästä saattaa lopulta heilahtaa, kun Rovaniemeltä yöjunaan lähdettiin", mukana ollut Jaakko Ylitalo mainitsee.
Linnaan lähetystöä ei kuitenkaan heitetty. Päinvastoin karvalakkimiehet vastaanotettiin lämmöllä aina ylintä valtiojohtoa myöten. Silloinen oikeusministeri Christoffer Taxell paljastaakin, että jopa pääministeri Mauno Koivisto kannusti ministeriötä painostamaan Pohjolan Voimaa korvausten maksuun jokiseudun asukkaille.
Lappilaisten kansanliikettä närästi Kemijoen valjastamisesta aiheutuneiden haittojen korvaamisen viivästyminen yli 30 vuodella.
Isohaaran voimalaitos rakennettiin jauhamaan sähköä jo vuonna 1948. Tuolloin reilut 10 000 lappilaista menetti kalastusvetensä, peltopalstansa tai osan elämäntapaansa.
Usko oikeusvaltioon koetuksella
Maakuntalaisten luottamus oikeusvaltioon horjui vuosikymmeniä kestäneessä virkamiesten vitkuttelussa.
"Julkisen edun ja kansallisen hädän takia jokivarren ihmiset luopuivat pelloistaan ja kaloistaan, jotta kansakunta saisi sähköä sotien jälkeen. Vuonna 1979 Suomi oli jo jaloillaan. Tuohon mennessä meille olisi kuulunut maksaa kunnon korvaus menetyksistä", tiivisti kansanliikkeen synnyn taustoja karvalakkilähetystön johtaja Lasse Näsi.
Oikeuden vaatimisen taivalta muisteltiin perjantaina Rovaniemellä, kun Lapin yliopistolla kokoontui Karvalakki-seminaari juhlistamaan historiallista 30-vuotispäivää.
"Suoran kansalaisvaikuttamisen oikeutus koettiin niin vahvaksi, että yhteiskunnan ennallaan säilyttämistä kannattaneet miehetkin aktivoituivat", Näsi muisteli.
Riiston tunne asui syvässä lappilaisten mielissä. Väki koki, että Kemijoesta tuotetun sähkön hyöty valui pelkästään etelään.
"Vain menetys ja haitat jäivät lappiin. Maakuntaan luvattu sähköetu unohtui tyystin. Näihin kysymyksiin haimme ja saimmekin oikeutta", Näsi jatkoi.
Miesten matka sujui ilman suurempia kommervenkkeja. Joukkoon mahtuu toki sattumuksia.
Lappilaiset eivät suostuneet lähtemään kotiin päivän päätteeksi. He uhkasivat jäädä ministeriöön yöksi.
Lopulta karvalakit taipuivat hotelliin. Sitä ennen piti hankkia iltapalaa jostain. Lapin radion silloinen johtaja Jukka Häyrinen muistaa purtavanhakuretken.
"Jos oli karvalakki päässä, pääsi jonon ohi kaikkiin Helsingin ravintoloihin. Tiedotus oli onnistunut niin hyvin, että lähetystö sai päivässä koko kansan oikeutuksen", Häyrinen tunnelmoi.
Karvalakkilähetystö sai läpi korvausvaateensa mutkikkaiden vaiheiden jälkeen. Ex-oikeusministeri Christoffer Taxell pitää mielenilmausta muistutuksena siitä, ettei oikeus aina toteudu pelkkänä viranomaistoimituksena.
"Toivon, että olisimme kaikki oppineet Kemijoesta, ettei yksittäistä ihmistä ja hänen oikeuksiaan saa unohtaa teknisessä ja yhteiskunnallisessa kehityksessä", Taxell linjasi.
Alkuperäisen karvalakkilähetystön perinteitä ovat jatkaneet muun muassa Kemijärven junakapina ja massaliike sellutehtaan puolesta.