Oulu "Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, kun toinen tyttäristäni sairastui. Kiirettä pitää", Ville Ranta huokaisee istuutuessaan kahvilan pöytään.
Sarjakuvataiteilija Rannan pitäisi ehtiä lähettää jokaviikkoinen piirroksensa Kirkko ja kaupunki -lehteen. Sen jälkeen olisi hypättävä yöjunaan ja suunnattava Alfred Kordelinin säätiön juhlaan, missä Rantaa odottaa 20 000 euron suuruinen kannustuspalkinto.
"Säätiö jakaa tunnustuksen sarjakuvataiteilijalle toista kertaa. Juba on saanut sen aikaisemmin", Ranta tietää.
Viivin ja Wagnerin piirtäjä Jussi "Juba" Tuomola palkittiin 2004. Nyt parrasvaloihin nousee Ranta, joka on "nuoresta iästään huolimatta ehtinyt tehdä laajan ja monipuolisen tuotannon", kuten palkintoperusteissa todetaan.
"Missä raja kulkee? Ikämiessarja alkaa 35:stä. Eli ehdin tehdä vielä neljä vuotta erilaisia asioita - nuoresta iästä huolimatta."
Nuoruus ja ahkeruus
Nuoruuden rajaa voidaan pohtia, mutta laaja ja monipuolinen tuotanto on selvyys.
Ensimmäinen Rannan sarjakuvajulkaisu oli 13-vuotiaana tehty 50-sivuinen omakustannealbumi, jota hän painatti rohkeasti parisataa kappaletta. Myöhemmistä meriiteistä huolimatta esikoisalbumia ei ole myyty loppuun.
"On sitä isällä vielä", hän nauraa.
Sarjakuvan ensiaskelten jälkeen Ville Ranta on muun muassa opiskellut kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Hän on opettanut tulevia piirtäjiä Limingassa. Omakustanteen jälkeen häneltä on julkaistu kuusi sarjakuvateosta. Ranta on myös osallistunut useisiin antologioihin, piirtänyt verkkosivuille muun muassa sarjakuvablogia ja avustanut useita lehtiä. Hän on lisäksi pyörittänyt yhdessä Mika Lietzénin kanssa Asema-sarjakuvakustantamoa.
"Asema on täysin harrastustoimintaa, emme ole saaneet siitä rahaa. Kustantamo on pyörinyt jotakuinkin omillaan. Se on pysynyt pystyssä, vaikka sarjakuvamme eivät myy kovin paljon."
Silti julkaisuohjelma on tinkimätön. Kumpikaan ei välittäisi, vaikka koko firma kaatuisi.
"Tää ei varmaan myy. No ei se haittaa, pääsisipä tästä eroon", Ranta kuvailee kaksikon asennetta.
Ranta kertoo valinneensa sarjakuvan, koska hän ei osannut päättää nuorempana kuvataiteen ja kirjallisuuden välillä.
"Parikymppisenä sitä tietysti mietti, että kirjailijana saisi enemmän arvostusta kuin sarjakuvien tekijänä. Kirjailijana olo olisi jotenkin siistimpää. Nyt olen huomannut, että sarjakuvalla erottuu Suomessa - tekijäkunta on niin pieni."
Kiitos ja kateus
Sarjakuvantekijänä Ranta onkin viime vuosina saanut julkisuutta poikkeuksellisen paljon. Kateellisten sielujen luulisi heränneen varsinkin Oulussa.
"Kyllä. Mutta se on enemmän sellaista Oulu-meininkiä, joka on myös sellainen huumorin tyylilaji. Aina jos jollakin joku onnistuu, niin pottuillaan tyyliin 'kyllä tuolta vielä alas tullaan'. Ja ihan varmasti tullaankin. Minulla on ollut hyvä tuuri ja olen viime aikoina saanut hirveästi tunnustuksia, apurahoja ja palkintoja. Totta kai huo-
mionosoitukset vähenevät jossakin vaiheessa."
Paratiisi ja pilapiirtäjä
Sarjakuvataiteilija sai viime kesänä valmiiksi Paratiisisarja-albumin, joka ilmestyy ensi helmikuussa WSOY:ltä.
Paratiisisarjassa seikkailevat alunperin Oulun evankelisluterilaisen seurakunnan verkkosivuilla julkaistuissa sarjakuvissa esiintyneet Aadami ja Eeva. Verkkosarjat julkaistiin myöhemmin Eräänlaisia rukouksia -albumina.
"Tykästyin näihin hahmoihin, joilla ei ole mitään muuta mielessä kuin synti. Olin tyytyväinen kolmen sivun pätkään, tein vielä toisen ja vielä lisää. Alkoi tuntua, että se toimii."
Paratiisisarja ei pohdi uskontoa. Sarja on fiktiivinen kolmiodraama Aadamista, Eevasta ja oikuttelevasta Jumalasta.
"Minun piti lopettaa uskontohomma, mutta se vain jatkuu. Kirkko ja kaupunki tarjosi lehdestä piirtäjän paikkaa. Ilmoitin, etten ota paikkaa vastaan, kun en halua piirtää enää uskonnosta. Mutta he sanoivat, että saan piirtää, mistä haluan."
"Itse asiassa viikoittainen yhden tai korkeintaan kahden ruudun sarjan piirtäminen on ihan mielenkiintoista. Tykkään tehdä ajankohtaisjuttuja, käyttötaidetta. Pilapiirtäjä voisikin olla tulevaisuuden haaveammattini", sanoo Ville Ranta.